Pennsylvanian ja UCLA yliopistojen taloustieteen professorit Jesus Fernandez-Villaverde ja Lee Ohanian varoittavat Yhdysvaltoja Euroopan Unionin tekemistä virheistä.  Vastoin Suomen yleisten keskustelujen päätelmiä - joiden mukaan yhteisvaluutta Euro on syy suomalaisen kurjuuteen- Yhdysvalloissa Euroopan ongelmat nähdään eri tavalla.

Artikkeli ”European Economic Errors for the U.S to Avoid” argumentoi lyhykäisyydessään, että Euroopan Unionin taloudelliset ongelmat alkoivat  jo ennen Kreikan Euro-jäsenyyttä tai Euroopan Keskuspankin luomista. Nimittäin Euroopan talous kasvoi toisen maailman sodan jälkeen nopeammin kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen (suhteellisuuden nimissä totta kai talous kasvaa nopeammin jos lähtökohdat ovat lähellä nollaa). Eurooppalainen työvoima oli huomattavasti tuottavampi kuin Yhdysvalloissa, sillä ihmiset Euroopassa tekivät enemmän työtunteja, käyttivät uutta teknologiaa ja mikä tärkeintä kilpailivat keskenään. Esimerkiksi Ranskan BKT per asukas oli vuonna 1950 ainoastaan 50 % Yhdysvaltojen BKT-asukas määrästä, mutta jo vuonna 1980 lukema näytti 80%. Mutta sitten kaikki muuttui. Euroopassa alkoi sosialismin aika, jolloin hyvinvointivaltion luomiseen kerättiin poliittinen konsensus vaikuttavan talouskasvun jälkeen ja räikeän poliittisen retoriikan avulla. Tänään esimerkiksi Ranskan BKT per asukas verrattuna Yhdysvaltoihin on vuoden 1967 tasolla. Muu Eurooppa on seurannut uskollisena perässä Euroopan Sosiaalisen mallin luomisessa. Tulokset räiskyvät aina huomisen talousuutisissa.

Mutta mitä tapahtui? Eurooppa otti käyttöön korkean verotusasteen, vapauttivat valtion tuhlaajapoikien kädet sekä byrokraattien sääntely fetissit ja rajoittivat kilpailua elintärkeillä markkinoilla. Kuulostaako tutulta? Esimerkiksi Ranskan verotulot suhteessa BKT:hen on huikeat 45%, eikä Suomen (2012) 42% juurikaan mairittele. Yhdysvaltojen vastaava lukema on 24%.  Kokonaistuottavuus (total factor productivity) on esimerkiksi Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ja jopa Saksassa alempi kuin vuonna 1980. Yhdysvaltojen kokonaistuottavuus on taas 35% korkeampi. Ei ole siis ihme, että ihmisten työtuntimäärä, investointien, uusien yritysten ja teknologian kehittäminen jämähti. Täten meidän ei pitäisi ihmetellä miksi Euroopan maissa ei synny Applen, Microsoftin, Dellin, Coca-Colan, Google, Ebayn, Oraclen tai Amazonin kaltaisia menestystarinoita. Suomen Angry Birds ja Jolla ovat tavallaan ihan ”söpöjä” innovaatioita, mutta näiden yritysten markkina-arvo suhde esimerkiksi S&P500 yhtiöihin on valtavan pieni. Ehkä tästä syystä Yhdysvalloissa Eurooppa nähdäänkin usein parturien ja kahviloiden luvattuna maanosana.

Euroopan Komission tutkintapyyntö Irlannin verotuskäytännöstä Yhdysvaltojen monikansallisten yhtiöiden kanssa on mainio esimerkki tyypillisestä Eurooppalaisesta asenteesta: ”Syy ei ole meidän järjestelmässä vaan heidän ahneudessa”. Italiassa ja Ranskassa, jälleen kerran, kotimaisten yrittäjien asemaa suojeltiin tekemällä Amazonin ilmaiskuljetuksista laittomia. Myös Suomessa suureksi yllätyksekseni, yrittäjien on ostettava oikeudet aukioloaikaan pyhäpäivinä. Tämänkaltainen kommunismi ei menisi ikinä läpi Yhdysvalloissa. Eikä tässä vielä kaikki.  Muutama vuosi sitten Junckerin julkistama 300 miljardin investointirahasto nähdään jopa vielä tänään Euroopassa sisäisesti huonona taikatemppu yrityksenä. Eikä ihme sillä Fernandez-Villaverde ja Ohanian muistuttavat kuinka yli 40% pääomasijoituksista tulee julkisen sektorin varoista ja rahoituksen saaminen riippuu enemmän poliittisista kontakteista kuin yritysidean potentiaalista.

Kuten varmasti huomaat jo tässä vaiheessa, Euron nostaminen Euroopan ja myös Suomen taloudellisten ongelmien syntipukiksi antaa osviittaa ihmisten laiskamielisestä ajattelusta. Euroopan Keskuspankin rahapolitiikan vaikutus reaalitalouteen on varsin vähäistä jos itse Eurooppalainen talousmalli perustuu järjettömyyteen. Minun amerikkalainen elinkumppanini totesi yhden Suomessa vietetyn kesän jälkeen kuinka työntekijälle Eurooppa on paratiisi, mutta yrittäjälle painajainen. Amerikkalaiset ovat yleensä oikeassa. Zbigniew Brzezinski kirjoittaa mainiossa kirjassaan ”Strategic Vision” kuinka Euroopan tavoitteena ei pitäisi olla luoda maailman parasta paikkaa eläkeläisille tai työttömille.

Suomen pitää tehdä pohjakosketus, jotta maa saataisiin uuteen nousuun. Mutta ensin pitää tunnistaa faktat. Hyvä alku olisi lopettaa edesvastuuton ja kapeakatseinen Euron syyttäminen. Euro on oire, mutta ei missään tapauksessa itse tauti.  Syy Euroopan ja myös Suomen aneemiseen taloustilanteeseen johtuu vuosikymmeniä kestäneestä hyvinvointivaltion ihannoinnista, joka on johtanut kestämättömään velkakertymään.

   Virolainen entinen ulkoministeri ja nykyinen meppi Urmas Paet kirjoittaa Hesarin Vieraskynä-palstalla otsikolla ”EU:n hajoaminen ei parantaisi maailmaa”. Hänen perustelunsa asiassa ovat sellaisia, että perinteisenä EU:n ja euron vastustajana, en voinut olla tarttumatta niihin. Käyn läpi hänen pääväitteitään ja lisään omat kommenttini kursiivilla.

1. EU:n hyödyt ovat joka ongelmassa suuremmat kuin haitat. Euro on tuonut suuret ongelmat Välimeren maille. Kreikka ei ole selvinnyt EKP:n lainoilla ja avustuksilla, vaan on konkurssitilassa. Islanti selvisi vakavammasta tilanteesta omalla valuutallaan.
2. EU on estänyt sodat Euroopan maiden välillä. Euroopan sodat ovat johtuneet kuninkaista, keisareista ja hulluista diktaattoreista. Yksikään demokraattinen Euroopan maa ei ole aloittanut sotaa toista maata vastaan.
3. EU:n vastaiset voimat lisäävät kannatustaan maahanmuuttovastaisuudellaan, vaikka EU:lla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Nyt meppi unohtaa EU:n tärkeimpiin kuuluvan periaatteen eli ihmisten vapaan liikkuvuuden EU:n sisällä.
4. Terrorismin torjunta onnistuu EU:lta paremmin kuin yksittäisiltä mailta. Liikkuminen EU:n sisällä ilman rajavalvontaa edistää terroristien asiaa.
5. EU helpottaa pakolaisongelman hoitoa. EU on vaikeuttanut pakolaisongelman hoitoa, koska EU on halvaantunut asian hoidossa. EU:n ratkaisu asiassa on ollut, että kun selviät hengissä Välimeri-testistä, olet osoittanut olevasi aito pakolainen. Tämä asia on kärjistänyt EU:n yhtenäisyyttä, koska monet maat mukaan lukien Ruotsi ja Tanska ovat irtaantuneet yhteisistä päätöksistä.
6. EU helpottaa ratkaisemaan hitaan talouskasvun ongelmaa Euroopassa. EU ei helpota, vaan vaikeuttaa ennen kaikkea euro-maissa. Kun euro ei jousta kunkin maan kilpailukyvyn mukaan, niin se luo tilanteen, jossa Saksa hyötyy halvasta eurosta ja heikot maat kärsivät heille liian vahvasta eurosta. Suomi on kärsinyt, kun lopulta saatiin pankkimiesten unelma aikaiseksi eli vakaa valuutta. Vakaasti on oltu lamassa Suomessa eikä ole vieläkään päästy vuoden 2008 tasolle.
7. Brexit-neuvottelut ovat vaikeat. Brexit:iä ei olisi ilman EU:ta.
8. EU hoitaa sekavat suhteet Turkin kanssa paremmin kuin yksittäiset maat. EU pitää Turkin liittymisasiaa edelleen hengissä, vaikka siihen maahan EU:n ei pitäisi kepilläkään koskea. Tulee väkisten mieleen Suomen EU-neuvottelut. Täällä keskityttiin koko poliittisen eliitin voimin saamaan Suomi EU-kuntoon. Nyt jälkiviisaudella tiedetään, että EU olisi tullut anomaan Suomen liittymistä EU:hun, jos olisimme hieman pidätelleet EU-kiimaamme.
9. EU on suurvalta, joka hoitaa pulmia USA:n ja Venäjän kanssa. Ristiriitainen lausunto, kun toisessa yhteydessä halutaan sanoa, että ”EU ei ole oikea unioni, vaan se on vain jäsenmaiden liitto”. Pulmia USA:n suhteissa en tiedä, ja Venäjän pulmien hoidon hyvyydestä olen eri mieltä.
10. EU on luonut yhteismarkkinat, jotka hyödyntävät kaikkia jäsenmaita. Täysin samaa mieltä, ja EU:n olisi pitänytkin pysyä alkuperäisessä ajatuksessaan eli poistaa kaupan esteitä eikä lähteä rönsyilemään. EU on mennyt askel kerrallaan kohti todellista yhtenäisvaltiota ja se on ollut virhe.

Komnmentoidessaan Suomen liittymistä euroalueeseen Sampo Terho totesi 31.3.2017 blogissaan: "Suomi ryntäsi ilman kansanäänestystä pimeiden ytimeen".  Ranskan tuleva presidentti puolestaan voitonjuhlassaan eilen totesi: "Eurooppa ja maailma odottavat, että puolustamme kaikkialla valistuksen henkeä, joka uhataan kaikkialla". Maconin tavoitteena on luoda yhteinen Eurooppa euroalueesta eli käytännössä yksi valtio, jonka siis muodostaisi Sampo Terhon pimeyden ytimeksi luonnehtima euroalue. Se, mitä Marcon tavoittelee valistuksen hengessä, on Sampo Terholle pimeyden ydintä.

Edellinen eurooppaministeri ilmeisesti hyväksyi mukisematta kaiken mitä isot maat esittivät. Mutta entä nyt kun ilmeisesti euroalueesta ryhdytään entistä ponnekkaammin ajamaan yhteinäisvaltiota ? Mitä tekee Sampo Terho eurooppaministerinä ?  Suomen johtavat poliitikot huijasivat aikoinaan ihmiset euroalueeseen kansan selän takana. Nyt käytännössä kaikki kansantalousihmiset ovat todenneet että päätös oli virhe.

Sampo Terho on eurooppaministerinä paljon vartiana. Toivottavasti nyt ei päätöksiä tehdä ihmisten katseilta piilossa.  Toivoisinkin että Sampo Terho julkistaisi jokaisen eurooppaministerikokokouksen jälkeen blogissaan kokousten asialistat ja minkälaisia kannanottoja hän teki. Mitään salattavaa eurooppaministerien kokouksissa ei saa olla.  Pimeyden ydintä ei saa muodostaa valtioksi pimeästi - ihmisille kertomatta mitä suunnitellaan ja mitä se merkitsee.

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005201045.html

"Hänen tavoitteitaan olivat esimerkiksi työmarkkinoiden joustavuuden, tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvattaminen, julkisen sektorin pienentäminen ja työajan pidentäminen"

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö tuo syö Sipilän hallituksen kiky-hankkeen kuvitellut hyödyt, jos Macron tekee Ranskassa "sipilät"??

Mun mielestä oikeassa elämässä kikyllä ei ole paskankaan merkitystä vientiin varsinkaan isoon maailmaan, koska valuutan arvo vaikuttaa kymmeniä kertoja enemmän ja nopeammin vientiin, kuin tuo työn hinta, mutta jos tuo kiky kerran on se tämän hallituksen kantava voima, niin miten nyt kun Sipilän haaveilema kilpailukyvyn parannus lähtee pois, kun Macron tekee samat toimenpiteet, jos vaan ehtii haalia tarpeeksi pankkiirikavereita parlamenttiin.

Nyt kun Suomi on pantu kuntoon ja on saatu Suomessa valmistetun koneen myyntihinta putoamaan euroalueella sadasta eurosta 99,70 euroon ja sitä kautta vienti nousukiitoon, niin Macron voi olla niin kova jätkä, että laskee palkkoja samoin tein Ranskassa 10%, joilloin ranskalaisen vastaavan koneen hinta putoaakin melkein 99 euroon.

 Kun suomalainen maksaa edelleen 99,70 euroo, niin korjaako Sipilä homman taas uudella kikyllä, eli taas 3 päivää orjatyötä, vaikka edellisestäkään orjatyöstä  ei ole ollut paskankaan hyötyä?

Ennen kun kommentoit kirjoittamalla, että kikyllä on ollut mitään vaikutusta viimeaikaiseen talouden pieneen kirkastumiseen, niin ole ystävällinen ja liitä kommenttiisi sitten myös linkki uutiseen, missä Suomeen lisää investoiva yritys kertoo syynä olleen sen, että Sipilä yrittää ottaa tuosta vientituotteen kokonaishinnan 6% palkkakustannuksesta 5% pois, eli tuo sisäinen devalvaatio.

Vahva demarivaikuttaja Pekka Korpinen on julkaissut kirjan Suomi kääntyy länteen ja kertoo siinä mm. miten Suomen liittyminen Euroalueeseen tapahtui. Korpinen kirjoittaa, miten "eduskunnassa muun muassa kansanedustaja Erkki Tuomioja epäili EMU:a raakileeksi, joka ei voisi toimia ilman sen ylikansallisen toimivallan kasvua" ja että "hän kuitenkin kannatti jäsenyyttä".  Tästä jälkimmäisestä Korpisen muotoilusta Erkki Tuomioja ei kuitenkään pidä, vaan kirja-arviossaan 9.4.2017 haluaa muotoilla   asian näin " Tuomioja ei kuitenkaan lopulta nähnyt poliittisesti mahdolliseksi kyseenalaistaa liittymyspäätöstä".  Tämän voinee tulkita niin, että Tuomioja vastusti euroalueeseen liittymistä mutta hyväksyi kuitenkin koska muu ei ollut "poliittisesti mahdollista".  En ymmärrä.  Jos vastustaa, niin miksi ei toimi sen mukaisesti.  Lipponen jyräsi koko SDP:n euron taakse ja siellä SDP on pysynyt vaikka  se maksaa selvää rahaa.  Tuomioja alistui jyräyksen alle, vaikka järki olisi sanonut muuta. 

Tulevina vuosina euroalueesta tehdään yhtenäisvaltiota. Suomella ei ole kuin kaksi mahdollisuutta: sulautua yhtenäisvaltion osaksi ilman omaa päätösvaltaa tai erota eurosta. Mikä on "poliittisesti mahdollista"?  Poliitikkojen pitäisi selkeästi sanoa kantansa eikä vain ajautua minne virta vie.  Lipposen jyräyksellä on ollut ja on kauaskantoiset seuraamukset.

Oikeistopopulistisen Kokoomuksen yleisesti mediassa jakama lause on, että EU on tuonut vakautta, EU on tuonut sitä tätä jne.

Populismillä tarkoitettaneen yleensä sitä, että joku yrittää saada kansan mukaan johonkin juttuun, hokemalla iskulauseita asian puolesta, mutta ei kuitenkaan haluta analysoida faktoja asian takaa.

Niitä EU:n hyötyjä kun ei vaan näy eikä kuulu, kun niitä kysyy.      Ja lopulta sit aina, sanotaan, että kun ei tarvitse rahaa vaihtaa kun matkustelee..

Tuo on kiistaton fakta. Se helpottaa, kun vierailee näissä muutamassa maailman Euro-maassa, mutta tuon hyödyn kokoluokka on kuitenkin melko vaatimaton siihen nähden, että siitä pitää maksaa miljardi vuodessa pelkkää jäsenmaksua.

Eskimo hyötyy enemmän jääpalakoneesta, kun Suomi Eu:sta..

Jo ennen EU:ta olemme liittyneet ETA:an joka siis avasi jo yhteiset markkinat ja opiskelun ETA maissa jne. ja näitä väitetään EU:n hyödyiksi yleisesti.

Ainoastaan ruoka ei liikkunut vapaasti rajojen yli ETA maiden välillä, eli EU vapautti tuon antipioottilihan tuonnin Suomeen. Nyt se on jo pakotettu toimenpide, sillä EU-kilpailulaki kieltää esim. kuntia määrittelemästä lihan lähtömaata tukkureita kilpailuttaessa

Usein kitistään Suomessa maajussien tuista, mutta eu-jäsenmaksuista ei kitise ketään? Eli kitisijöitä häiritsee, että Suomessa tuetaan omavaraisuutta ja maailman puhtaimman ruoan tuottajia samoin kuin muitakin yrittäjiä tuetaan, mutta niitä ei häiritse se, että EU jäsenmaksuista, joita Suomi maksaa pari miljardia vuodessa, menee puolet MUIDEN EU maiden maajussien tukemiseen??

Tilanne johtanut siis siihen, että Suomessa tuottajat on ahtaalla, kun ei saa suosia kotimaista ja ulkomainen on halpaa, koska ulkomaalaista ylituotantoa tuetaan Suomesta kerätyillä EU jäsenmaksuilla ja dumpataan tuo ylituotanto sit tänne vääristämään entisestään markkinoita.

Vastaava tilanne, kun pelaisimme jääkiekon MM-kisoissa, mutta meidän joukkueessa puolet pelaajista ampuisi omiin aina kun saa paikan.

Yksi telkkarista totuttu hokema on korko % ja vakaus. Korko % on toki pieni tällä hetkellä mutta muistelepa, mitä talot maksoi 20 vuotta sitten. Laske samalla, että mitä sait palkkaa silloin ja miten kauan kesti maksaa velka pois "suuren" korkonsa kanssa. Vaikka joskus korko % oli korkea, niin silti se talo oli nopeammin maksettu pois, kun nykyään.

Juuri tätä kirjoittaessa, aamuteeveessä Suomen pankin edustaja kertoo, että ennen asunnot maksettiin 10-15 vuodessa, kun nykyään 15-20 vuodessa.

Tuossa on teille se "matala" korko. Eli se pieni korko on nostanut hinnat pilviin ja palkat laahaa suurimmalla osalla väestä paikallaan.

Ainoastaan suurituloisimmilla tulot on moninkertaistunut. Tuo aiheuttaa myös vääristymän, kun mitataan ostovoimaa.     Jos jaetaan koko palkkasumma palkansaajien välillä, niin se ei kerro mitään suurimman osan ostovoimasta. Tiedämme, että miljoona on köyhyysrajoilla ja se keskiluokkakin on jo melko köyhä nykypäivänä ja elää velaksi enemmän kun ennen.

Ostovoimasta ja tuosta pitkittyneestä asuntolainasta vielä sen verran, että mietipä vaikutus ostovoimaan sille, että jos miljoona otti asuntolainan 13 vuotta sitten ja niiden talot olisi nyt maksettu, tai vasta viiden vuoden päästä.

Keskimääräisillä lyhennyksillä laskettuna puhutaan useista miljardeista, jotka jäävät pois kartuttamasta kotimaista ostovoimaa, kun ne rahat menee naurusaarille korkojen maksuun.

Valtiokin on "hieman" velkaantunut. Meillä on vuosia jauhettu sotesta ja nykyinen hallitus yrittää runnoa väkisin läpi yksityistämispakettia, ja näillä toimilla tarkoitus olisi säästää 3 miljardia vuodessa muutaman vuoden päästä. (ei säästy jeniäkään)

Nyt puhutaan talouden elpymisestä.      Jos näin käy, niin se tuo väistämättä koronnoston, sillä EKP tavoittelee hieman alle 2% inflaatiota. Tuo alle 2% inflaatiotavoite otettiin laajalti käyttöön maailmassa -80-90 lukujen vaihteessa ja se on vakauttanut valuutat.

Usein kuulee virheellisen väitteen, että EU olisi vakauttanut, mutta oikeasti se on tuo inflaatiotavoite, joka enemmän on vakauttanut.

Mutta jos talous siis nyt elpyy, niin tuo 2% ylittyy ja EKP nostaa korkoa, jotta siis säilytetään vakaus.

Tämä johtaa siihen, että jos kuvitellaan hypoteettisesti, että hallituksen esittämät toimet toisi sote-säästöjä pari miljardia, niin tuo suurempi Valtion velan korko syö sen hyödyn ja olemme taas tilanteessa, että hallituksen pitää leikata niiltä, jotka ei pysty hanttiin laittamaan.

Eu aikana olemme maksanut jo noin 70 miljardia korkoa valtion veloista. Jos olisimme itsenäinen valtio, jolla olisi oma rahapolitiikka, niin meidän ei tarvitsisi lainata hyvinvointiin syömävelkaa vierailta, vaan voisimme sen osittain lainata omalta Valtiolta.

Kääntäen, emme tarvitsisi esim. tuota sote-pakettia, mikäli emme olisi eurossa. Eurolla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä, jos EU:sta ei tehdä liittovaltiota, koska jäsenmaat on aina erilaisissa talouden tilanteissa, mutta voidaan käyttää vain yhtä tai kahta lääkettä samanaikaisesti kaikille.

Eli korkomuutos, tai elvytys, mitä nyt on molempia tehty. Mitä luulet, kuinka käy kun eurotalouden mahtimaan Saksan talous ylikuumenee ja vaatii nostamaan korkoa ja samaan aikaan Italia, Suomi, Kreikka jne. tarvitsisivat vielä matalaa korkoa? Toimiiko?

Nykyinen ja edellinen hallitus kinastelee, että kumman hyötyä on tämän hetkinen pieni talouden piristyminen. Ei kummankaan.

Se on aivan sama vaikka olisivat pelanneet marjapussia Kultarannassa koko konkkaronkka viimeiset 10 vuotta.

Nyt talous elpyy, koska EKP on luonut uutta rahaa biljoonan markkinoille, jotta saa valuutan arvoa laskettua. Suomeksi EKP on devalvoinut euroa.

Muutama vuosi sitten eurolla sai 1,5 dollaria ja nyt alle 1,1 dollaria. Kun euroalueella valmistetun vientituotteen hinta maailman markkinoilla putoaa 30% niin se vaikuttaa aika paljon kysyntään..

Jos Sipilä laskee suomalaisen työn hintaa 5% se vaikuttaa kuin kilo paskaa. Suomessa tehdastyön palkkakulut liikevaihdosta on luokkaa 6%. Eli 100 euron tuotteessa 6 euroa ja siitä kun otetaan 5% pois, se on 0,30 euroa, eli tuotteen hinta putoaa sadasta eurosta 99,70 euroon.

Vertailun vuoksi tuo EKP:n valuuttamanipulointi on vaikuttanut tasan 100 kertaa enemmän.

Lisäksi Sipilän paskaämpäri kaatui vielä tallin lattialle, kun Macron voitti Ranskassa presidentin vaalit ja tarjoaa täysin samat keinot, mitä Sipilän hallitus on täällä tehnyt.

Ennustin välittömästi kikystä, eli Sipilän sisäisestä devalvaatiosta, että vaikka se jossain kohtaa toimisikin, niin joku muu euromaa voi seurata perässä ja hyöty menee ja johtaa siihen, että Euro-maiden päättäjät kilpailevat siitä, kuka saa kansansa työskentelemän pisintä päivää huonoimmalla palkalla.

Nyt on todistettu oikeaksi tuo väitteeni, sillä Macron kampanjoi täysin samoja keinoja, kun Sipilän hallitus, eli samat leikkaukset, lomia pois ja pidempää työaikaa.

Huvittavaa tässä on se, että Sipilä ei edes itse tätä vielä tajua, vaan hurraa silmät kiiluen, kun Ranskaan tuli pankkiiri presidentiksi vetämään vessan, missä Sipilän torttu pyörii...

Kertokaa nyt eurostoliittoon uskovaiset edes yksi todellinen asia, mitä tuo kyseinen liitto on meille tuonut. Eikö se olisi Teidän EU-uskovaistenkin kannalta etu, kun EU natisee liitoksistaan ja kaikkialla EU kielteiset liikkeet ja puolueet nostavat päätään, että nyt kertoisitte ne todelliset hyödyt, noiden populististen telkkarista opittujen slouganeiden lisäksi, niin vältytte täällä Suomessa meidän EU eroa haluavien ihmisten tulevan istumaan sinne teidän suojatyöpaikoillenne.

Onko Ruotsi liittymässä Euroon?

*

Eurosta, sen siunauksellisuudesta ja peruuttamattomuudesta.  Sekä siitä, onko Ruotsi liittymässä Euroon. Ynnä Euroopan Unionin uudesta asennosta, Saksan ja Ranskan mahdollisen dvoikan lähtiessä liikkeelle?

*

Ruotsi liittymässä Euroon?

Perussuomalaisten Jyväskylän puoluekokouksen, sekä siellä tapahtuneen sisäisen voimasuhdekeikauksen ja usein toistetun ”totaalisen isänmurhan” leimaamaa hektistä viikonloppua (10.-11.6.2017) väritti yllättävä uutinen. 

Entinen pääministerimme Paavo Lipponen esitti Helsingin Sanomien uutisartikkelissa, että Ruotsi on liittymässä Euroon, jopa mahdollisesti nopeallakin aikataululla. 

Siellä käydään asiasta debattia, ja erityisesti ex-pääministeri Göran Persson on aktiivisesti hanketta puuhaamassa.  Perssonin puolue, sosialidemokraatit, ovat Ruotsin ruorissa juuri nytkin, samoin kuin silloin kun Eurohanke oli kuumana, ja Suomi liittyi pyrkiessään ytimiin, ja Ruotsi jätti liittymättä.  –

Lähde: HS, 10.6.2017.  Lue koko artikkeli täältä: http://www.hs.fi/paivanlehti/10062017/art-2000005248041.html

*

Kokeneena EU-vaikuttajana tunnettu Lipponen patistaa pääministeri Sipilää

”Hän patistelee pääministeri Juha Sipilää (kesk) nykyistä aktiivisempaan EU-politiikkaan.

Suomella on nyt kiire asemoida itsensä Euroopan unionissa uudelleen, Lipponen sanoo. EU-maiden yhteistyön syveneminen etenee moneen eri tahtiin, ja Lipposen mielestä Suomen paikka on nopealla kaistalla, Saksan ja Ranskan imussa.

Ranska ja Saksa aloittavat Lipposen arvion mukaan loppuvuodesta Saksan vaalien jälkeen intensiivisen EU:n uudistamisen, ja Suomen on oltava mukana.

”Tämä on ajolähtötilanne, ei ole mitään kesälomaa. Euroopan aikataulu ei katso Suomen kesäsesonkia, ja valtioneuvoston edustajien pitää olla nyt tapaamassa kollegoitaan Euroopassa. Nyt on se vaihe, kun on mahdollisuus vaikuttaa, ja liikkeellä pitäisi olla tiiviisti.”

Lipponen uskoo Saksan vaalien olevan melkoinen veden­jakaja. ”Kyse on eurooppalaisesta johtajuudesta ja EU:n kehittämisestä. Saksan vaaleilla on merkitystä kaikkien jäsenmaiden kansalaisille.”

*

Ruotsi

Ranskan ja Saksan uusi ”parivaljakko”-kuvio ei ole kellekään uusi.  Mutta monelle taitaa tulla yllätyksenä että Ruotsi havittelisi Euron jäsenyyttä.

Näin Paavo Lipponen HS:ssa 10.6.2017:

”Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat olleet monissa kysymyksissä varsinkin talouspolitiikassa Britannian linjoilla. Enää tätä linjaa ei ole, joten asioita täytyy ajaa itse.

”Kaikkien kolmen maan on ymmärrettävä, että nyt pitää olla nopea ja mennä mukaan ensimmäiseen aaltoon ja ytimeen. Silloin voidaan tukea Saksaa ja sen järkevää politiikkaa.”

Saksa ei ole immuuni populismille ja myllerryksille, ja sitä on tuettava, Lipponen sanoo. Hänestä tilanne on nyt sellainen, ettei olisi ihme, jos nähtäisiin euroon liittyvä Ruotsi.

”On ymmärrettävä, mitä kello on lyönyt. Ystäväni Göran Persson [Ruotsin entinen pääministeri ja entinen sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja] suorastaan pauhaa euroon liittymisen puolesta.”

Lähde: HS, 10.6.2017; http://www.hs.fi/paivanlehti/10062017/art-2000005248041.html

*

Itse asiassa Paavo Lipponen on pitänyt Ruotsin Euro-hanketta esillä toistuvasti.

Tammikuussa Lipponen kysyi Demokraatin palstoilla (13.1.2017):

”Tekikö Ruotsi hylätessään euron?  Paavo Lipponen sivaltaa: ”On naurussa pitelemistä”.”

”Lipponen arvioi, ettei euron hyötyjä tai haittoja voi mitata vain taloudellisin perustein.

”Kun Göran Perssonin hallitus ajoi Ruotsin Emu-jäsenyyttä, se perustui varmasti ­kokonaisharkintaan. Niin tehtiin meilläkin. On naurussa ­pitelemistä, kun toitotetaan, kuinka Ruotsi teki viisaan ratkaisun, kun päätti kansanäänestyksen perusteella olla menemättä euroon. Tänäkin päivänä Göran Persson puhuu voimakkaasti Ruotsin euro-jäsenyyden puolesta.”

Lipponen sanoo, että jälkiviisastelun sijaan tulisi keskittyä keskustelemaan siitä, mitä euro-yhteistyölle pitäisi tehdä tästä eteenpäin. Suomella on edessä tiukkojen valintojen aika Euroopan unionissa, hän kirjoittaa.”

 -  Näin siis Demokraatti-lehti 13.1.2017.

Lue artikkeli täältä: https://demokraatti.fi/tekiko-ruotsi-viisaasti-hylatessaan-euron-paavo-lipponen-sivaltaa-on-naurussa-%C2%ADpitelemista/

*

Lipposen mukaan eurossa ei ole vika, jos asioita ei osata hoitaa.

”Ruotsi on elänyt niin kuin eurossa pitää, Suomi ei. Kilpailukyky menetettiin, kun porvarijohtoinen politiikka sotki työmarkkinat. Kun porvarit ovat johtaneet maata nyt 14 vuotta ja niin on mennyt kuin on mennyt, toivoisi, että Juha Sipilän (kesk) hallitus muodostaisi poikkeuksen. Kiky-sopimuksella onkin korjattu hintakilpailukykyä. Nousu on mahdollinen.”

Demokraatti, 13.1.2017.

*

Euro 15 vuotta

Euron käyttöönoton (1.1.2002) 15-vuotispäivään liittyen HS kysyi useilta talousasiantuntijoilta heidän kantojaan euron hyödyistä ja haitoista.

Helsingin Sanomat, 30.12.2016:

”Ekonomistit HS:n laajassa kyselyssä: Euro on epäonnistunut, haitat Suomelle hyötyjä suuremmat

Euro otettiin Suomessa käyttöön käteisvaluuttana 15 vuotta sitten eli vuoden 2002 alussa. Onko yhteisvaluutasta on ollut Suomelle hyötyä vai haittaa verrattuna omaan vapaasti kelluvaan valuuttaan?”

Taloustoimittaja Petri Sajari/HS kirjoitti tuolloin:

”Suuri osa Helsingin Sanomien kyselyyn vastanneista ekonomisteista on sitä mieltä, että eurosta on ollut Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Valtaosa heistä katsoo, että vapaasti kelluva oma valuutta olisi vauhdittanut Suomen elpymistä vuonna 2012 alkaneesta taantumasta. Vastausten perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että euro on Suomen näkökulmasta epäonnistunut.

Tunnelma oli toinen vuodenvaihteessa 15 vuotta sitten, jolloin euro otettiin käyttöön käteisvaluuttana. Vaikka pakkanen oli kireä koko maassa ja lumivaippa peitti maan, monet ­jonottivat pankkiautomaateille nostamaan uusia euroseteleitä.

Markka oli historiaa, ja Suomi oli siirtynyt lähemmäksi Euroopan unionin ydintä kuin koskaan aikaisemmin.

Taloustieteilijät olivat varoit­taneet talous- ja rahaliiton perustavanlaatuisista suunnitteluvirheistä 1990-luvulta saakka. Varoitusten keskeinen ajatus oli se, että yhteinen rahapolitiikka edellyttää yhteistä finanssipolitiikkaa – toisin sanoen yhteistä budjettia.

Yhteiseen finanssipolitiikkaan ei ollut poliittista valmiutta, mutta rahaliitto perustettiin silti. Politiikka sai talouden lain­alaisuuksia suuremman paino­arvon.”

*

”HS:n kyselyssä euron haittoja korostavat etenkin tutkimuslaitosten ja pankkien ekonomistit.

Hyötyjä painottavat suhteellisesti enemmän akateemiset tutkijat. Tosin osa heistä katsoo myös, että kysymyksiin on mahdoton vastata.”

HS/Petri Sajari, 30.12.2016.

*

Tässä siteeratun HS:n artikkelin johdosta Paavo Lipponen kirjoitti Mielipidepalstalla 13.1.2017 tiukan vastineen, jossa hän totesi:

”Helsingin Sanomat esitteli taannoisen 28 ekonomistin eurokyselyn (Talous 30.12.)http://www.hs.fi/talous/art-2000005025886.html harhaanjohtavasti. Enemmistö ekonomisteista (15) ei ottanut kantaa, onko eurosta ollut enemmän haittaa kuin hyötyä, vaan problematisoi ­asian. Lopuista yhdeksän mielestä haittaa oli enemmän, neljän mielestä nettohyötyä. Kuitenkin HS otsikoi ekonomistien tyrmänneen euron.

Tältä pohjalta, lehden luotua oman totuutensa, järjestettiin lukijaäänestys. Samaan post faktaan nojaten asiaa kommentoi pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio(HS Merkintöjä 11.1.)http://www.hs.fi/paivanlehti/11012017/art-2000005039741.html.

Eurossa ei ole vika, jos asioita ei osata hoitaa. Ruotsi on elänyt niin kuin eurossa pitää, Suomi ei. Kilpailukyky menetettiin, kun porvarijohtoinen politiikka sotki työmarkkinat. Kun porvarit ovat johtaneet maata nyt 14 vuotta ja niin on mennyt kuin on mennyt, toivoisi, että Juha Sipilän (kesk) hallitus muodostaisi poikkeuksen. Kiky-sopimuksella onkin korjattu hintakilpailukykyä. Nousu on mahdollinen.”

Linkki: HS, 13.1.2017; http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005042453.html

*

Lipponen jatkoi:

”Euron hyötyjä tai haittoja ei voi mitata vain taloudellisin perustein. Kun Göran Perssonin hallitus ajoi Ruotsin Emu-jäsenyyttä, se perustui varmasti ­kokonaisharkintaan. Niin tehtiin meilläkin. On naurussa ­pitelemistä, kun toitotetaan, kuinka Ruotsi teki viisaan ratkaisun kun päätti kansanäänestyksen perusteella olla menemättä euroon. Tänäkin päivänä Göran Persson puhuu voimakkaasti Ruotsin euro-jäsenyyden puolesta.”

Hänen loppupontensa kuului näin:

”Jälkiviisastelun sijaan tulisi keskittyä keskustelemaan siitä, mitä euro-yhteistyölle pitäisi tehdä tästä eteenpäin. Suomella on edessä tiukkojen valintojen aika Euroopan unionissa.”

*

Ilta-Sanomat kirjoitti Lipposen HS-mielipidekirjoituksen jälkeen (IS, 13.1.2017):

”Lipposen mukaan porvarit ovat sotkeneet työmarkkinat.

… - Eurossa ei ole vika, jos asioita ei osata hoitaa. Ruotsi on elänyt niin kuin eurossa pitää, Suomi ei, Lipponen kirjoittaa.

Lipposen mukaan ongelma on Suomen työmarkkinoissa, jotka on sotkettu "porvarijohtoisella politiikalla".

Lipponen on syyttänyt porvarihallituksia Suomen ongelmista aiemminkin.

Ylen Ykkösaamussa joulukuussa 2015 Lipponen sanoi, että kilpailukyky menetettiin Matti Vanhasen (kesk) toisen hallituksen aikana, jolloin puututtiin työmarkkinoihin tavalla, joka johti palkankorotuskierteeseen.

- Voidaan kysyä miten tähän on tultu. Meillä on ollut porvarillinen johto Suomessa vuodesta 2003. Viisi porvarillista pääministeriä ennen Juha Sipilää. Tänä aikana kilpailukykymme on menetetty, Lipponen sanoi Ylellä.”

Lähde: IS, 13.1.2017; http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701132200053166_uu.shtml

*

Hesari/Sajari, laaja versio em. euroa koskevasta artikkelista täällä.  Kannattaa lukea:

http://www.hs.fi/talous/art-2000005025886.html

*

Summa summarum

Miten tähän tilanteeseen – Euroopan Unioinin uudet haasteet, ja siihen liittyen Suomen ”kiire asemoida itsensä Euroopan unionissa uudelleen” – soveltuu käsillä oleva hallituskriisi?

Jos Ruotsi todella on havittelemassa paikkaa Euron piirissä, miten toimii Suomi?

*

Edellyttääkö EU:n tiivistyvä integraatio Ruotsia liittymään Euroon? 

Eli: jatkaako Ruotsi Länsi-integraatiotaan seuraavalle tasolle, jolloin siitä tulisi sekä NATOn että EUROn jäsen.

*

Kirjoitin aikaisemmin viikolla kysymysmerkillä varustetun jutun:

”Onko Ruotsi liittymässä Euroon?”  http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238368-onko-ruotsi-liittymassa-euroon

Blogin kommenttiin upotin tämän Euroopan Unionin Komission lähteistä ja asiapapereista liikkeelle lähteneen tiedon.  Kaksi Eurosta vastuussa olevaa EU-komissaaria ovat kertoneet suunnitelmista, joiden mukaan integraarion tiivistäminen edellyttää, että kaikki mukana olevat EU-jäsenmaat kuuluvat Euroon.

Niiden on kuuluttava.

EU:n toimintatapaa tuntevat kertovat, että tämä on linjassa järjestön yleisen toimintamallin kanssa.  Yhteinen toiminta ja yhteisvastuu edellyttää samoja standardeja, ja rahasta puhuttaessa standardi on EU:n keskeisen idean, yhteisen rahan ilmentymä, Euro.

Tällaiset vuotoihin perustuvat ”pahat uutiset” luonnollisesti kiistetään pikavauhtia, ja pyritään upottamaan kohinaan ennen kuin ne varsinaisesi lähtevät liikkeelle.

*

Ruotsissa kerran jo torpattu Euro on kipeä ja vaikea asia.  Sellaiset yleensä vaietaan Ruotsissa.  Mutta ne, jotka näkevät, että pään painaminen pensaaseen ei poista kysymystä, rohkeasti pyrkivät tuomaan kysymyksen esiin, jotta se mahdollisimman perusteellisen keskustelun jälkeen olisi mahdollista joko hylätä tai hyväksyä.

*

”Sverige måste säga ja till euro senast 2025”
eli RUOTSIN ON SANOTTAVA KYLLÄ EUROLLE VIIMEISTÄÄN VUONNA 2025”.
Näin otsikoi Aftonbladet 22.5.2017.
 

Eli tässä ei ole todella kyse vain ex-PM Göran Perssonin mielipiteestä tai mieliteosta.
 

Aftonbladet kirjoitti 22.5.2017:
”EU-kommissionen ska nästa vecka ha ett möte om eurons framtid.
Inför mötet har dokument läckt ut till tidningen Frankfurter Allgemeine.
Enligt läckan ska samtliga medlemsländer, även Sverige, ha infört euron som valuta senast 2025.”
*
”I nästa vecka, den 31 maj, kan EU-kommissionen offentliggöra sitt förslag angående eurons framtid.
Två ansvariga EU-kommissionärer träffade nyligen nyckelpersoner i EU-parlamentet för att i förväg berätta om planerna och förankra sina förslag. Det är minnesanteckningarna från detta möte som den tyska tidningen Frankfurter Allgemeine har tagit del av, något som SVT var först att rapportera om.”
eli:
”Ensi viikolla (kirjoittettu siis 22.5.) eli 31.5.2017
EU-komissio komissio julkaisee ehdotuksensa koskien euron tulevaisuutta.

Kaksi (Euron tulevaisuudesta) vastuussa olevaa EU-komissaaria tapasi vastuussa olevia avainhenkilöitä EU-parlamentissa hiljattain ja kertoivat etukäteen suunnitelmista ja tuen saamisesta ehdotuksilleen.
Nämä asiat ilmenevät kokouksesta laaditussa muistiossa joka on vuodettu Saksalaiselle Frankfurter Allgemeine–sanomalehdelle on todennut, ja josta Ruotsin TV on ensimmäisenä kertonut.”
*
Suomessa tämä uutinen tai ennakkoviesti ei ole (tietenkään) mennyt levitykseen.
*
Aftonbladet kertoo vielä:
Senast 2025
I dokumenten framgår det att målet är att samtliga EU:s medlemsstater ska införa euro som valuta senast år 2025.
Tanken är att parlamentet ska få kontroll över valutan. Eftersom alla medlemsstater i dag inte har euro, så sker mötena kring valutan i möten mellan euro-ländernas finansministrar.
Man vill att kontrollen över valutan ska bli mer demokratisk.”
eli:
”VIIMEISTÄÄN 2025
Asiakirjoista selviää, että tavoitteena on, että kaikki EU: n jäsenvaltioiden tulisivat ottamaan käyttöön euron valuuttanaan viimeistään 2025.

Ajatuksena on, että parlamentti voi valvoa valuutta. Koska kaikki jäsenvaltiot tänään eivät ole eurossa, tämä tapahtuu valuuttakokousten avulla, joihin osallistuvat euro-maiden finanssiministerit.

Valuuttaa halutaan hallita keinoin, jotka olisivat demokraattisempia.”

Lähde: http://www.aftonbladet.se/nyheter/a/lP29A/sverige-...

*

Epäilemättä kysymys on kaikenkaikkiaan Ruotsin Länsi-integraarion syventämisestä.  Monella sektorilla.

Meidän Suomessa on hyvä ymmärtää, että kysymys Ruotsin liittymisestä mahdollisesti Euroon, ei ole yksittäinen kysymys.  Siinä ei ole kyse vain Eurosta, vaan paljosta muusta.

Viime kädessä siinä on kyse myös ja lisäksi siitä, liittyykö Ruotsi tässä samassa liikesarjassa myös Läntiseen puolustusjärjestöön, NATOon:

Kyllä.  – Nimenomaan siitä.  Sen kysymyksen luulisi kiinnostavan meitä täällä Suomessa.

*

Aivan mahtavaa, että minunkin elinaikanani saatiin Suomeen lisääntyvässä määrin maahanmuuttajia. Sillä ei nyt ole mitään väliä, onko heillä joitain dokumentteja henkilöllisyydestään tai ei. Se ei muuta asiaa miksikään: tuossa he ovat ja toivottavasti pysyvät. Jos heistä aiheutuu joitain kustannuksia, niin se lasku maksetaan, eikä asiaan liity mitään sen kummallisempaa.

Yhtä mahtavaa on, että Suomi on EU:n jäsen ja kuuluu eurovaluuttaan. Muistan Kekkosen ajan sen ummehtuneisuuden, joka silloin vallitsi. EU:n ja euron myötä Suomikin lopulta liittyi sivistysvaltioiden joukkoon. Hyvä niin, sillä jo oli aikakin. Jotkut nillittävät jostain kustannuksista, mutta jos reaalikustannuksia tulee, niin sekin lasku maksetaan. Siihenkään ei liity sen kummallisempaa dramatiikkaa.

Seuraavaksi voidaankin sitten perata viimeiset konservatiivisuuden jäänteet lainsäädännöstä. Konservatiivisuuden ideologiaa on jo kokeiltu huonoin tuloksin.

Suomi on jo nyt varsin hyvä maa ja sitä paremmaksi tulee, mitä liberaalimpi Suomi on.

Yksi liberaalin demokratian lieveilmiö on Suomi Ensin –ryhmän kaltaiset joukot. Tämä heille suotakoon, kuten myös se, että he näyttävät ryhmittyneen Perussuomalaisten taakse. Kaiken tämän liberaali demokratia kestää, koska me liberaalit toki suomme näille ryhmille olemassaolon oikeuden, vaikka vastustammekin heidän totalitaristisia pyrkimyksiään.

Yhtäläisyysmerkki voidaan vetää persujen kaikkein oikeistolaisimman siiven ja näiden puolueen liepeillä hengailevien marginaaliryhmien välille. Demokratia ja demokraattinen päätöksentekoprosessia ovat heidän mukaansa suotavia, kunhan se palvelee vain heidän valtapyrkimyksiään ja kunhan demokratia on määritelty heidän uusfasistiseen agendaansa sopivalla tavalla. Kaikki muu onkin ”vihervasemmistolaisuutta”, vaikka nämä ”vihervassarit” kuinka kannattaisivatkin varallisuuserien yksityisomistusta.

On aika mahtavaa, että Suomessa media on pääsääntöisesti riippumatonta valtiovallan ohjauksesta. Tätäkään faktaa uusoikeiston marginaaliryhmät eivät tunnu hyväksyvän. Heillehän ideaali median tila on kontrolloitu tiedonvälitys, joka toistaa heidän ihmisoikeuksille ja muille vapausoikeuksille vihamielistä agendaa 24/7 Putinin Venäjän valtiollisesti kontrolloitujen mediakanavien tapaan.  Niissä kanavissahan totuus ei ole yhtenevä faktojen kanssa vaan ”totuus” on yhtä kuin heidän totalitarismia pönkittävä verbaaliakrobatia, joka ei kylläkään tyypillisesti ole kovin taidokasta akrobatiaa.

Liberaalin demokratian riemuvoitto on myös Euroopan Unioni ja eurovaluutta, josta aiheutuvat kulut ovat pieni hinta siitä, että Suomikin voi katsoa kuuluvansa länsimaisten demokratioiden joukkoon. Euroopan Unionin länsimaisimmat maat ovat kestäneet hyvin uusoikeiston totalitaristiset hyökkäykset liberaalia demokratiaa ja demokraattista päätöksentekoprosessia vastaan. Meidän liberaalien tehtävä on pitää huolta siitä, että näin on jatkossakin.

​Euro on kovempi liitto kuin NATO. Se on kovempi ja raaempi pakkositouttaja kuin sotilasliitto 5. artiklan solidaarisuuslausekkeineen.

Natossa sentään kukin jäsenmaa tekee yleisen kumppanuusklausuulin puitteissa yksilöllisen ja tapauskohtaisen ratkaisunsa, missä muodossa ja missä laajuudessa jäsenmaa kyseisen apunsa antaa.

EUROssa olevat maat joutuvat osallistumaan rahaliiton taakanjakoon kollektivisesti ja käytännössä jatkuvasti, ilman todellista ja tosiasiallista itsenäistä päätösvaltaa.

Rahaliitto järjestelmänä ja Euro sen välineenä, edistää suuren rahan virtausta ja finanssipääomien keskittymistä. Se edistää liiketoimintaa ja voittojen maksimointia. Se on ennenkaikkea, ja viimekädessä, suurpääomien tukilaitos ja pääomien palvelija.

Systeemisenä organismina se faktisesti tulee siirtäneeksi kansalaisten rahoja ja kansalaisille kuuluvaa autonomiaa finanssikeskittymille, eritoten suurpankeille ja jättisijoittajille, joiden vasalli se on.

Valtioille tämä epäkäs tuottaa harmia ja rahoituspakkoja, jotka kaatuvat kansalaisten tuskaksi ja veloiksi, ylisukupolvisiksi riesoiksi ja imetysperusteiksi.

Järki sanoo, että Eurooppalaisen integration ja yhteistyön tulisi koitua Euroopan kansakuntien ja perheiden hyväksi.

Mutta nyt tämä on kääntynyt täysin nurinniskoin; sen minkä kuuluisi olla hyvää, ja minkä tulisi tukea "@Yhteistä Euroopalaista Kotia", se järsiikin ja tuhoaa sitä.

Mikä pahinta, tämä bastardoitunut poliittinen hanke, tärveltynyt unelma, nostaa ihmisiä koko Eurooppalaista hanketta vastaan, ja lietsomalla lietsoo kansakuntia toisiaan vastaan.

Käy toteen onnettomin vaihtoehto: Sen minkä piti olla Euroopan rauhanprojektin uljain tuote, siitä tämän hapantumisen tuloksena on syntynyt lohikäärmeen pesä, tulevan uuden suursodan siemen ja alkio.

EURO ja rahaliitto on suurin poliittinen virhe, jonka Eurooppa on toisen maailmansodan jälkeen tehnyt.

Euroon meno on Suomensuurin poliittinen virhe, jonka maamme on valtiollisena toimijana tehnyt koko pian 100 vuotta kestäneen valtiollisen suvereeniuden kuluessa.

Rahaliiton ja Eurozonen jatkaminen onsuurin virhe, purkamisen vaikeudesta ja kertaallisesta kalleudesta huolimatta, minkä Eurooppa historiallisesti voi tehdä.

Jääräpäinen korjaamattoman virheen jatkaminen vielä suurempi virhe kuin nykytilaan johtanut alkuperäinen virhe.

​

​

​

Paljon on tälläkin alustalla ollut puhetta EU:n hyödyistä ja haitoista, ja tietyt kirjoittajat pitävät koko EU:ta kaiken pahan alkuna ja juurena.

Uusimpien kyselyjen mukaan EU on kuitenkin Suomalaisten suosiossa, eikä valtaosa kansasta halua edes äänestystä asiasta.

https://yle.fi/uutiset/3-9710808

Minusta voisi pikkuhiljaa lopettaa EU:n syyttelyn kaikesta mikä on Suomessa huonosti, eihän tuo missään nimessä ole täydellinen ja osaltaan myös erittäin heikosti johdettu, mutta kun ajattelee pientä Suomea tässä yhteydessä, niin kyllä ne edut ovat suuremmat kuin haitat.

Suomalaiset yritykset ovat täysin riippuvaisia EU:sta ja ovat tyytyväisiä, että kauppasuhteet ja kaupankäynti yli rajojen on helppoa.

Meidän oma politiikka sitten määrää pitkälti, miten suhtaudumme EU:n säädöksiin ja miten käytämme asioita ja mahdollisuuksia hyväksi.

Nyt kun tuolla rapakon takana on vallassa yksi älykääpiö, niin aina parempi, mitä enemmän teemme yhteistyötä EU:n kannsa esim. turvallisuuspolitiikan saralla.

Vastustaa voi, jos niin haluaa, mutta menestymismahdollisuutta tällä linjalla ei ole.

Suomi on ollut väärässä valuutassa 15 vuotta, ja siitä kymmenen viimeistä vuotta talous on ollut syvässä taantumassa. Euron osuus talouden ongelmiin on kielletty tai kierretty.

Eurodenialismi on tarkoittanut, että taloudellisissa tutkimusasetelmissa euron arvo muuttujana on vakioitu, ja ongelmien syitä on etsitty kaikkialta muualta paitsi väärästä valuutasta ja oman rahapolitiikan puuttumisesta. On ollut Nokiaa, paperiteollisuutta, kilpailukyvyttömyyttä ja jopa psykologiaa ja motivaation puutetta (linkki).

Suomen pankin tutkimuksista löytyy vain yksi tutkimus, jossa on maininta optimaalisen valuutta-alueen teoriasta, ja sekin on ajalta ennen euroa. Kun Suomi otti euron käyttöön, Suomen pankista tuli eurodenialisti.

Aivan samalla tavalla kuin eurodenialistit kiistävät, että Suomen talouden ongelmat johtuisivat eurosta ja valuutan arvon muutoksista, ilmastodenialistit kiistävät ilmaston lämpenemisen ja sen, että poikkeukselliset sääilmiöt johtuisivat ilmaston muutoksista. 

Suomalaiset meteorologit ovat maailman parhaimpia sään ennustajia. Suomalaisten ekonomistien ennustuskyvyistä ei voi sanoa samaa.

Vuoden 2007 romahduksen jälkeen ekonomistit ennustivat käännettä ja nousua milloin milläkin perusteella. Nyt kun talous on näyttänyt nousun merkkejä, samat ennustajat ovat putkahtaneet takaisin ennustamaan talouden nousua.

Suomessa eurokriittisyys tarkoittaisi ekonomistille tai virkamiehelle vaikeuksia työssään ja urallaan. Yleisradioon eurokriittisellä ei ole asiaa, ei toimittajaksi eikä haastateltavaksi. 

Suomalaiselle poliitikolle euro on kuin salonkikelpoinen iltapuku, joka helpottaa Brysselissä kyläilyä. Muissa Pohjoismaissa on varaa omiin asusteisiin, ja rahakin on ihan omaa rahaa.

Tällä palstalla blogistit ja kommentoijat nillittävät päivittäin Euroopan Unionin, eurovaluutan ja milloin minkin, joko todellisen tai kuvitteellisen, ilmiön haitoista. Toisinajattelijoita löytyy aika vähän. Huvittavinta näissä ”kriitikoissa” on se, että he mielellään puhuvat ”Suomen kansan” nimissä. Jos löytyy yksikin Suomen kansalainen, joka on eri mieltä heidän kanssaan, heidän argumenttinsa koko Suomen kansasta uppoaa siihen. Tällä kertaa tuo Suomen kansalainen olen minä.

Euroopan Unioni ja eurovaluuttaa sekä niistä johtuvat edut ja hyödyt ovat lisänneet varallisuuttani ja hyvinvointia kiistattomasti. Yksityiskohdat taitavat olla ihan eri postauksen aiheita.

Nyt kun Suomi näyttää olevan nettomaksaja, tilanne ei ole minulle mikään ongelma; päinvastoin. Minulta kerättyjä veroja saa nimenomaan käyttää Euroopan Unionista johtuvien taloudellisten velvoitteiden täyttämiseen. Se hinta on minulle varsin pieni hinta siitä, että Suomi vihdoinkin kuuluu länsimaisiin sivistysvaltioihin. Tilanne on huima parannus pitkän itäleirissä rämpimisen jälkeen; ts. Kekkosen valtakausi on Suomen historian häpeällisintä aikaa.

Nillittäjiä närästää Suomen Kreikalle myöntämät ”lainat”. Kun niistä on langennut lasku, niin se on maksettu. Kun uusi lasku tulee, niin sekin maksetaan. Ehkä jonain päivänä Suomi tarvitsee apua ja silloin muistettaisiin suomalaisten temppuilu ja nihkeä suhtautuminen apua tarvitsevien vaikeuksiin.

Yksi aihe, joka huvittaa minua suuresti, on tietenkin maahanmuutto. Mikäli minulta kysyttäisiin, niin juuri tällä hetkellä jokaiselle maassa olevalle voitaisiin myöntää Suomen kansalaisuus. Heistä aiheutuvat kulut maksetaan, eikä sekään ole minulle ongelma. Minulta kerättyjä veroja saa oikein mielellään käyttää siihenkin tarkoitukseen.

Maahanmuuttokeskustelua vauhditetaan tietenkin turvallisuusuhilla, jotka nekin ovat joko todellisia tai kuvitteellisia. Jos nyt sattuisin kuolemaan terroristi-iskussa, niin se olisi elämäni loppu. Asialla ei ole sinänsä minulle mitään merkitystä, koska kuolleilla ei ole mielipiteitä. Todennäköisempää kuitenkin on, että jään auton alle matkalla kioskille. Lopulta sekin on merkitykseltään yhtä olematon: kuolema kuin kuolema.

Joskus pistää hieman irvistämään kun nämä ”kansallismieliset” vetoavat milloin missäkin asiassa sotaveteraaneihin. Yksi lähiomaiseni oli kahden sodan veteraani, joka vielä sattui hieman telomaan sotahommissa itseään. Hän äänesti EU:hun liittymisen puolesta ja piti loppuun asti Suomen jäsenyyttä välttämättömänä, jotta Suomi pysyisi suurempien konfliktien ulkopuolella. Hän ehti vielä nähdä näiden ”kansalliskiihkoilijoiden” orastavan nousun ja piti sitä paheksuttavana; tai hänen omia sanoja lainatakseni: idioottimaisena. Hänen teesinsä oli, että sotahommissa ei ollut mitään sankarillisuutta vaan koko juttu on mystifioitu tiettyjen poliittisten tarkoitusperien ajamiseen. Kuulemma hän ei tuntenut ainuttakaan veteraania, joka olisi lähtenyt sotahommiin isänmaallisen kiihkon vallassa vaan välttämättömyyden pakosta ja tavallisesti vastoin tahtoaan.

Tälläkin tavoin voi ajatella.  Ainoa minua ja kansalliskiihkoilijoita yhdistävä asia taitaa olla pelkkä Suomen kansalaisuus. He voivat haaveilla banaanitasavalla ihan oman porukkansa kesken.

Tänään kreikkalainen oikeus tuomitsi Kreikan tilastokeskuksen ELSAT:n entisen johtajan Andreas Georgioun kahden vuoden vankeuteen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Ennen ELSAT:ia Georgiou oli tehnyt 20 vuoden uran tilastotieteilijänä Kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä, jossa hän nousi IMF:n tilastoyksikön varajohtajaksi.

Kreikan talouskriisin alkuvaiheessa 2010 hänet nimitettiin ELSAT:n pääjohtajaksi. Hänen johdollaan Kreikan kansantalouden tilinpito laitettiin kuntoon, ja samalla paljastui että poliittisen ohjauksen seurauksena valtion budjettialijäämää oli vääristelty ja todellisuudessa se oli 15.4% BKT:stä.

Georgiou teki luultavasti enemmän kuin kukaan muu kreikkalainen uudistaakseen maan umpisurkeaa hallintotapaa ja korruption mädättämää poliittista kulttuuria. Luonnollisesti se ei miellyttänyt kaikkia poliitikoita ja hän joutui itse poliittisen ajojahdin uhriksi. Viime vuonna häntä vastaan nostetut syytteet valtion edun vahingoittamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta ovat poliittisesti motivoituneita.

Kansainvälisen yhteisön vastustuksesta huolimatta Kreikan syyttäjä ei pudottanut syytteitä vaikka kaksi eri oikeusastetta ehti vapauttaa Geourgioun. Tänään kolmas yritys onnistui ja Georgiou sai kahden vuoden tuomion.

Hänen tapauksensa selkeästi osoittaa, ettei Kreikan poliittinen kulttuuri ole uudistunut riittävällä tavalla, ja on vain ajan kysymys ennen kuin Kreikka ajautuu uudelleen talouskriisiin. Maa, joka tuomitsee virkamiehiä totuuden kertomisesta, ei pysty harjoittamaan vastuullista talouspolitiikkaa. Muiden EU-maiden tulisi ottaa tämä huomioon eikä turhaan yrittää auttaa potilasta joka ei halua parantua.

Mikko Kiesiläinen

Helsinki

Ulkomaiset aseet Suomen eduskunnan istuntosalissa

*

Ihan muita asioita tarkistaessani osui silmään tällainenkin.

Erkki Tuomioja kirjoittaa päiväkirjassaan torstaina 5. maaliskuuta 1992:

”Iltapäivällä ensin Pasilassa Maailmanpolitiikan arkipäivää –ohjelman puolituntisen EY-keskustelun nauhoitus, Pasilasta kiireesti paluu eduskuntaan, jossa Helmut Kohl PN:n juhlaistunnon kutsuttuna puhujana.*)

Hämmästelen sitä, että hänen aseistetut henkivartijansa seuraavat häntä myös istuntosaliin ja jäävät seinän vierelle uhkaavannäköisesti meitä tarkkailemaan.

Sellainen raja kyllä pitäisi olla, oli kyseessä kuinka iso jehu tahansa, että eduskunnan istuntosaliin ei tuoda aseita, ei koti- eikä ulkomaisin voimin.”

*

Risti seinään

Nyt tekee mieli vetää risti seinään.  Kerrankin olen samaa mieltä Erkki Tuomiojan kanssa.  Ja vieläpä varsin paksusti.

Siispä vedän ristin. 

Risti tähän.

*

Ei puolueettomuudelle tupaa

Enkä kovin kauheasti protestoi senkään johdosta, mitä Eki sen jälkeen välittömästi samalta illalta kirjoittaa:

”Kommentoin itse puhetta välittömästi Kymmenen uutisille todeten mm., että isoveli näytti Pohjoismaille kaapin paikan ja teki selväksi ettei puolueettomuudella ole sijaa EY:ssä.  Se ei tosin estä Esko Ahoa heti perään omassa lausunnossaan tätä edelleen epätoivoisesti todistelemasta.”

*

Ja varsin pitkälle ymmärrän seuraavankin kappaleen Erkki Tuomiojan päiväkirjasta päivämäärältä torstai 5.3.1992.:

”Illalla Ruotsin lähetystön kutsut.  Venäjän parlamentin uav:n varapuj. Leonid Gorevitsh on ollut seuraamassa PN:n istuntoa, mutta toisin kuin baltteja häntä ei ole liiemmin huomioitu.  Saan hänen kanssaan puhuessani ahaa-elämyksen siitä, että eduskunnan uav:n olisi pikaisesti syytä rakennella kontakteja myös Venäjän parlamentin suuntaan, nykyisin sinänsä täysin perusteltua aktiivisuutta tuntuu riittävän vähän joka muuhun suuntaan, paitsi suurvaltanaapuriimme.

*

Ja, kun Eki jatkaa tuon ilmeisen merkittävän torstain (5.3.1992) illan päiväkirjamerkintöjään, niin näihin sanoihin päästessäni, minun tekee suorastaan mieli taputtaa.  Siis Erkki Tuomiojalle:

”Kepulaisten (Timo) Järvilahden ja (Markku) Rossin sekä Ahon esikunnassa istuvan Seppo Härkösen kanssa löysää EY-puhetta.  Härkönen, joka tuntuu suhtautuvan paljon päämiestään realistisemmin asioihin, sanoo että hänet käänsi EY-jäsenyyden kannalle lopullisesti Maastrichtissa päätetty valuuttaunioni ja se, että Ruotsin jäsenyys siinä olisi meidän kilpailuasemallemme liian tuhoisa jos emme ole myös mukana.  Minä taas totean, että valuuttaunioni on yksi kriittisimmistä asioista, jotka puhuvat EY-jäsenyyttämme vastaan.”

*

Erkki Tuomiojan päiväkirja, ainakin nyt tässä useasti mainitun torstain 5.3.1992 osalta osoittavat, miten hyödyllistä historia on, etenkin jos sitä lukee, ja peilaa nykyisyyteen, ja niihin usvaisiin tulevaisuuden näkymiin, mitä tulevaisuuden suuntaan avautuva onnettoman pieni räppänä nyt sallii yleensä nähdä.

*

Nahkurin orsilla

Onko tuota edellä olevaa luettava niin, että tiettyjen vientialojen vuorineuvosten ääntä kuulostelleet keskustavoimat ”veikkasivat väärää hevosta”, eli lähtivät sitomaan Suomea EY-kansanäänestyksen kautta, jäsenyyden lisäksi, Maastrichtin valuuttaunionikytkentään, Suomen kilpailukyvyn turvaamisen hyvässä tarkoituksessa ja aikomuksessa?  Mutta kun tunnetuista syistä Suomen kansanäänestys piti järjestää aikataulullisesti ennen Ruotsin valintaa, niin… sitten haukkasimme ”liian ison palan”.  Ruotsi katsoi eteensä.

Nyt ollaan sitten tässä.

*

Aseet Heimolan salissa

Tuli ihan kenraali Rudiger von der Goltz mieleen.  Hänet minä muistankin, vaikka en tämän vanhempi ole.

Niinhän von der Goltz aseistettuine adjutantteineen seisoi Heimolassa, Suomen kansanedustuslaitoksen eduskunnassa, silloin kerran.

Ks.:

* https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19180610_2&

https://www.flickr.com/photos/museovirastonkuvakokoelmat/20516173899

*

Liittokansleri Helmut Kohlin puhe on luetavissa ainakin täällä (linkki), mutta en tällä istumalla pysty sanomaan, onko se talletettu ja vielä käännettynä johonkin suomalaiseen verkkoarkistoon. PN:n arkistossa se epäilemättä on.

Linkki:

Kohl, Helut: Grundlagen und Leitlinien fur eine europäische Zukunft.  Die Ansprache des Bundeskanzlers zum vierzigjährigen Jubiläum des Nordichen Rates in Helsinki vom 5.3.1992, Nr. 26-92, https://www.bundesregierung.de/Content/DE/Bulletin/1990-1999/1992/26-92_Kohl_1.hteml (abgerufen.am 2.3.2016).

*

PS.

*)Sikäli kuin lainkaan ymmärrän, niin liittokansleri Helmut Kohl toi PN:n puheessaan esille laajemman näkökulman, maantieteeellisen ja historiallisen näkemyksen, jossa huomioidaan Itäisen Euroopan maiden poliittinen ja taloudellinen epävakaus, joka laukaisi järjestelmän romahduksen, ja johon nähden Kohlin idea oli ankkuroida suljetun (läntisen) Euroopan järjestelmät, demokratia ja markkinatalous, pysyvästi Itä-Euroopan maihin. 

”Tämä on ratkaiseva testi Euroopalle”, Kohl tähdensi. 

Tästä näkökulmasta EY, myöhempi EU, oli suuri eurooppalainen poliittinen hanke, ja myös testi, kuten myöhempi aika on osoittanut. 

Pohjolassa siinä nähtiin ehkä ensisijaisesti kaksi omalähtöistä piirrettä, samoilla ulkomaankaupan vesillä liikkuvien (metsäteollisuus johdannaisineen) Ruotsin ja Suomen keskinäinen kilpailuasetelma, jossa oli epäluuloja ja kyttäystä, sekä erityisesti (vähemmän ruotsalaisten mielissä) turvallisuuspoliittiset aspekti, joka merkitsi, kuten Ekin päiväkirjafragmentistakin kokolailla robustisti välähtäen käy ilmi, irtautuminen itäisistä rakenteista ja suoranainen syöksyminen kansallisen projektin nimissä syvälle läntisiin rakenteisiin, mitä se sitten olisivatkaan.

Siis jonkinlainen selkäydinraktio, yhdellä yhdyssanalla ilmaisten. vh.

*

Saksa ja Ranska katselevat huolestuneina Italian poliittista kehitystä. Italia on menossa kohti vaaleja ja ääneen on noussut jälleen kerran Berlusconi ja Forza Italia – puolue. Samalla Schäublen ja Merkelin hallitus ojentaa kätensä Marconille ja lupaa keskinäisellä sopimuksella 80 miljardia EVM-rahaa etelän Euro-maille.

Schäublen suunnitelma on kierrättää Euroopan veronmaksajien rahoja 80 miljardia EVM:n kautta kriisimaille. EVM – taakanjaossa tämä tarkoittaa Saksan veronmaksajien 22 miljardin osuutta ja Suomelle veronmaksajien kontolle lankeaa reilu miljardi Euroa.

Lega Nord, pohjois-Italian separatistit, ovat Berlusconin Forza Italian kanssa samalla 13 prosentin tasolla gallubeissa. Lega Nord esitti jo aikaisemmin valtionsisäisten IOU – paperien liikkeelle laskemista talouden helpottamiseksi. Nyt entinen pääministeri ehdottaa suoraan oman koko Italian kattavan paikallisrahan painamista.

Onko tulkitava, että Suomi on osallisena vaikuttamassa Italia sisäisiin vaaleihin vai on tässä kyse vain EVM:n (Euroopan Vakausmekanismin) nimensä mukaisesti velvoittamasta ”vakauden luomisesta” ?

Bonus kysymys: Onko meille kerrottu tai meiltä kysytty ?

Kiitos

Hämis

Kyseinen otsikko on tarpeellinen, koska politikot ja enemistöpäätökset eivät tunne vastuuta. Mehän tiedämme sen, että mistä tämä reipas valtion velkaantuminen suurelta osin johtuu ja on lähtöisin. Ylimielinen hapatus tekee jostakin puolueesta hallituskelvottoman, mutta todella suurista asioista ei kanneta mitään vastuuta.

Suomen 50 miljardin valtionvelan kasvaminen johtuu suuressa määrin sopeutumattomasta eurosta, jonka sdp ja kokoomus enemistöpäätöksillä loivat.

Kokomuus ja sdp eivät ole tätä virhettä myöntäneet. Olisiko puolueilla itsetutkistelun paikka, että mitä tuli oiken tehdyksi. 

Mitä miltä olette Sdp ja kokoomus, oliko viisasta mennä joustamattomaan euroon ?

Tuossa mietin, voiko tuollaista otsikkoa laittaa. Muutin otsikon myöhimmin neutraalimmaksi. Nimittäin Suomen taloudenhoitoa hallitsee väärän kaltainen usko markkinatalouteen. Vapaat markkinat, vapaa kilpailu  on markkinauskovaisten muotisanoja.  Mutta miksi tälläinen usko on väärää ?  Jos markkinauskovainen kannattaa euroa, hän ei kannata vapaata markkinataloutta tärkeimmässä asiassa, että markkinat määrittäisivät kotimaisen valuutan arvon. Suomessa on paljon markkinauskovaisia, joiden markkinausko on rajallista.