Are you the publisher? Claim or contact us about this channel


Embed this content in your HTML

Search

Report adult content:

click to rate:

Account: (login)

More Channels


Channel Catalog


older | 1 | (Page 2)

    0 0
  • 09/14/17--07:20: Kannattaako äänestää
  • Kannattako äänestää , markkinavoimat hoitavat yhteiskunnan asiat kuntoo, kuten markkinauskovainen sanoo.

    Äänestämättä jättäminen on nykyaikana yhteiskunnallinen kannanotto. Tähän löytyy muutama hyvä peruste.

    1) Kun Suomi littyi EU:n, Suomi siirtyi yhteisvastuunyhteiskunnasta kilpailuyhteiskuntaan. Liberalistisen taloupolitiikan ja sen arvojen mukaista seurausta on, että 1990-luvulla Suomeen syntyi leipäjonot. Hyvää aikaa oli asia korjata vuoteen 2008 asti, mutta niin ei tapahtunut. Esim. vuonna 2000 ulkomaankaupan ylijäämä oli huimat 12+ miljardia.

    Asia ei pystytty hoitamaan, eikä liberalistinen yhteikuntajärjestelmä siitä nyt kovin huolissaan ole. 

    Yhteiskunta ei pystynyt, eikä pysty toteuttamaan sitä minimiä, että jos teillä on ruoka ja vaatteen, olkaa tyytyväisiä. 

    Tämä on yksi syy jättää äänestämättä.

     

    2)Kun Suomi liittyi rahaliittoon, joka oli menestystarina vuoteen 2008 asti. Sen jälkeen se ollut riippa Suomen taloudenhoidossa.

    Tämä on toinen syy jättää äänestämättä.

     

    3) Suomi on luopunut vaalimasta Itämeren herkkää tasapainoa ja on osallinen Itämeren tilanteen kehittymiseen huonompaan suuntaa. Venäjä on virallisesti ilmoittanut, että Suomi luetaan sotatilanteessa Nato-maiden joukkoon, jossa Nato käyttää Suomea sotatoimialueena. Venäjä on tähän varautunut.  Yhteistyön tekeminen Saksan kanssa paluuta 1920- luvulle. Suomi ei ole enään rauhanrakentaja sen perinteisessä merkityksessä, vaan Suomen johtajat ovat vetämässä maatamme selkkauksiin. Toivottavasti niin ei käy.

    Tässäpä kolmas peruste jättää äänestämättä.

    ------------------------

    Tässä on kolme kehityskulkua nähtävillä. On tehty päätöksiä ja nähty niiden seurauksiakin. 

    Mitä on tehtävissä. Tehdään vallankumous. On tehtävä vallankumous arvojen maailmassa ja valittava toinen tie. 

    0

    0 0

    https://www.verkkouutiset.fi/petteri-orpo-suhtaudun-myonteisesti-ehdotuk...

    "– Ehdotukseen eurooppalaisesta valuuttarahastosta suhtaudun positiivisesti, sillä oikein toteutettuna sillä voisi olla vakauttava vaikutus euroalueen talouteen, hän totesi lisäksi. Eurooppalaisessa keskustelussa on ollut esillä kriisimaiden rahoittamiseen tarkoitetun Euroopan vakausmekanismin EVM:n muuttaminen eurooppalaiseksi valuuttarahastoksi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mallin mukaisesti."

    Mikä on eurooppalainen valuuttarahasto?

    Jos sillä on tarkoitus vakauttaa euroa, niin sillä on pakko olla yhteisiä varoja tai vastuita, joilla tarvittaessa autetaan kriiseissä.

    Euroalueen yhteiselle valuuttarahastolle ymmärtääkseni ei voi tulla varoja muilta kuin jäsenmailta, eli meiltä euroalueen veronmaksajilta.

    Onko tämä nyt joku uusi sanamuoto, millä yritetään kiertää sanomasta ääneen yhteisvastuu, joka ei ole poliittisesti niin kovin suosittu sana ennen tulevia ennenaikaisia vaaleja ainakaan.???

    0

    0 0

    Optimistit ovat innostuneita talouden käänteestä. Toiveissa on, että alkanut kasvu jatkuu ainakin vuosia. Tummat pilvet kuitenkin saattavat pilata bileet.

     

    Kasvun juuret löytyvät tietenkin yritysten tekemisestä ja Suomen kohdalla isot yritykset vaikuttavat paljon. Valuutta näyttää vaikuttavan: euro devalvoitui 2014 viidenneksen. Vuotta myöhemmin alkoi Suomen vienti kasvaa. Valuutan ja siten hintojen halventuminen tietenkin piristää myyntiä.

     

    Eri toimialojen vienti toki vaihtelee: metsäteollisuus kasvoi hyvin hitaasti 2013 alkaen mutta on nyt taantunut. Metalliteollisuus puolestaan on lisännyt vientiään varsin uskollisesti euron dollarihinnan mukaisesti. Muu teollisuus notkahti 2014-15, etenkin Nesteen vienti supistui 6 miljardia. Koko vienti ei siis ole kasvanut häävisti, kun toimialat ovat nousseet ja laskeneet ristiin.

     

    Nyt ne huonot uutiset. GnS Economicsin mukaan maailmantaloutta on vetänyt finanssikriisin myötä vain vauhdilla velkaantuva Kiina, jolle on nousemassa seinä vastaan. Keskuspankit ovat kasvattaneet pörssikuplan ja ns. zombietalouden, jossa osa yrityksistä pärjää vain halvan velan ansiosta. Ennuste on tyly: kurssiromahdusta on mahdotonta estää ja se tapahtuu 80 % todennäköisyydellä vuoden sisällä.

     

    Tuo ei suinkaan ole ainoa ikävä arvio (Deutche Bank). Viisas kuuntelee varoituksia sen sijaan, että "ensi vuonna kasvaa"-ekonomisteja. Euro on kuplakone, joten arviot eivät yllätä. Resulla autolla ei pitkälle pötkitä, niin ei myöskään resulla valuuttajärjestelmällä. Euro vaatisi jatkuvia öljyn lisäyksiä koneeseensa ja monet osat eivät kestä kyytiä, joten niitä olisi paikattava kokoajan. Suosittelen varautumaan.

    0

    0 0

    Puhe on halpaa. Sininen tulevaisuus tarjoaa uuden toivon lisäksi tuloksia. Viime viikkoina on saatu kouriintuntuvia tuloksia tulevan puolueemme järjestäytymisessä, sosiaali- ja terveysuudistuksessa ja Suomen EU-politiikassa.

    Tämän viikon maanantaina Siniset jättivät kerätyt kannattajakortit oikeusministeriöön ja aloittivat rekisteröitymisen puolueeksi. ​Puolueen jäsenyyttä voi jo hakea nettisivujemme kautta. Siniset on koko Suomen puolue. Lämmin kiitos kaikille kortteja keränneille ja niitä lähettäneille!

    Sininen eduskuntaryhmä on muiden hallitusryhmien tapaan hyväksynyt sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) valinnanvapausesityksen lähettämisen lausuntokierrokselle. 

    Julkisuudessa on sanottu, että keskustalle sotessa tärkeää on maakuntauudistus ja kokoomukselle valinnanvapaus. Tiedä häntä. Sinisille tärkeintä on ihminen. Soten valinnanvapaus ei ole jatkossa vain varakkaiden etuoikeus, vaan kaikkien suomalaisten perusoikeus. Kun sote-uudistus palvelee ihmisen hyvää hoivaa, se kannattaa toteuttaa.

    Tästä esitetystä mallista on kuultu sote- ja perustuslakiasiantuntijoiden alustavat arviot. Heiltä saadaan perusteellinen analyysi vielä ennen lausuntokierroksen päättymistä. Tavoitteena on esitys, joka ei enää ajaudu ongelmiin perustuslakivaliokunnassa.

    Sininen tulevaisuus on koko ajan pitänyt valinnanvapauslaissa tärkeänä yhteiskuntavastuuta ja mallin läpinäkyvyyttä. Ne toteutuvat. Ideologinen sodankäynti vai pitäisikö sanoa sotenkäynti on turhaa. Suomalaisia kiinnostaa vain se, että hoitoa saa koko maassa yhdenvertaisesti, laadukkaasti ja monipuolisesti. Sinisten ihmiskeskeinen sote-linja on koko Suomen linja.

    Esitetty valinnanvapausmalli vahvistaa suomalaisten pk-yritysten toimintamahdollisuuksia. Nyt kun sote-keskusten palveluvalikoimasta tulee aiempia kaavailuja suppeampi, järjestäjien määrä kasvaa ja pienemmätkin toimijat pääsevät mukaan markkinoille. Pienet sote-alan yritykset ovat naisvaltaisia, joten erityisesti kauniimpi sukupuoli hyötyy tästä hyvästä ratkaisusta.

    EU:n ja euron tulevaisuuden osalta Suomen linja on selvä. Suomen hallitus linjasi, että euroalue ei tarvitse omaa budjettia eikä valtiovarainministeriä. Tällaista liittovaltiorakennetta ei ole syytä luoda. Sininen tulevaisuus kannattaa sellaista EU:ta joka edistää kaupankäyntiä, mutta liittovaltiota emme hyväksy. "Kaikkeen me emme sano ei. Suomi on viety EU:hun ja euroon. Siellä olemme ja tätä rahaa käytämme," kuten ulkoministeri Timo Soini kirjoittaa Maaseudun tulevaisuudessa.

    Suomi korostaa yhteisvastuun sijasta markkinakurin ja sijoittajavastuun periaatteita. Suomi ei siis enää tue sellaisia talous- ja rahaliittoa tukevia uudistuksia, jotka lisäävät jäsenmaiden yhteisvastuuta.  Suomen tavoitteena on luoda euromaille velkajärjestelymekanismi, jossa maksukyvyttömyyteen ajautuneen maan velat järjestellään uudelleen. Tulevaisuudessa Kreikan kaltaiset maat pitää siis voida ajaa hallitusti konkurssiin, kuten käytännössä esitin jo toukokuussa 2010.

    Totesin blogikirjoituksessani heinäkuussa 2015, että "Suomella on Kreikan osalta vain huonoja vaihtoehtoja. Kaikissa vaihtoehdoissa on todennäköistä, että otamme taloudellisesti takkiin. Oleellista on, että mahdollisen lainasopimuksen myötä Suomen taloudelliset vastuut eivät saa kasvaa ja rahoitus menee Euroopan vakausmekanismin EVM:n kautta. Uutta rahaa ei liiku Suomen valtion kassasta Kreikalle." Näin on Suomen hallitus myös toiminut. Yhteisvastuu ei ole kasvanut eikä uutta rahaa ole mennyt.

    Elinkeinoelämän keskusliitto EK on kritisoinut hallituksen olevan hallitusohjelman EU-linjan vankina. Kun tiedän että hallitusohjelman EU-linja tarkoittaa että jäsenmaiden yhteisvastuuta ei pidä lisätä, niin tämä on vankila, jossa mielelläni pysyn.

    Suomalaisen maanviljelijän ei pidä olla entistä enemmän vastuussa ranskalaisen maanviljelijän ratkaisuista.  Ja suomalaisen valkokaulustyöläisen ei pidä olla entistä enemmän vastuussa kreikkalaisen valkokaulustyöläisen päätöksistä. Sinisten isänmaallinen EU-linja on koko Suomen linja.

    0

    0 0

    Kilpailukykysopimus on terminä väärä. Sisällöllisesti oikea termi pitäisi olla sopeutuminen kilpailukyvyttömyyteen.

    Tosiasiahan on, että päivittäisellä 6 minuutin työaikapidennyksellä ei vientikilpailukykyä paranneta, vaan valuutan kurssiarvo on reilusti suurin pyörä, joka määrittelee kilpailukyvyn. Kun heikon kilpailukyvyn omaava euro köyhdyttää Suomea ja suomalaisia, niin kysymys on rikkaan maan sopeutumisesta köyhtymiseen.

    Suomi edelleen velkaantuu ja köyhtyy  ja köyhtymista paikataan velalla, leikkauksilla ja investoinnella, mutta euronrakenneongelmaa ne eivät poista.

    0

    0 0

    Tietysti on ollut jo pitkään nähtävissä, että tavoitteena on ollut Euvostoliitto. Osa päättäjistä tiesi tämän jo 1994, kun kansaamme vedettiin nenästä monin tavoin. 

     

    Ilmeisesti nyt aika on kypsä tai sitten viimeinen hetki, sillä Saksan sosialidemokraattien (SPD) puheenjohtaja Martin Schulz kertoi halustaan muodostaa EU:sta liittovaltion eli ”Euroopan Yhdysvallat” vuoteen 2025 mennessä. Varmasti kyseessä on näkyvin ilmoitus tiettyjen piirien pyrkimyksestä. "Liittovaltion perustuslaki lähetetään EU:n jäsenmaille ratifioitavaksi ja ne, joille soppa ei maistu, saa lähtöpassit EU:sta", viittailtiin jo ainakin Suomen Uutisissa.

     

    Tietysti Martinilla on myös oma lehmä ojassa ja tätä lehmää ojasta on vetämässä myös Angela Merkel järkyttävän tappion Saksan liittopäivävaaleissa saaneena. Martinilla kiiluu silmissään tietysti paikka epätoivoisen hallituksen ulkoministerinä. 

     

    Sen enempää tätä EU:n ja euron sekamelskaa avaamatta herää tietysti suuria kysymyksiä. 1. Jos Suomelle ei tällainen soppa maistu ja tulee potkituksi pois EU:sta, niin palauttaako EU Suomen nettomaksuosuudet? 2. Vapautuuko Suomi kriisimaiden rahoitusvastuusta ja saako "vakuudet" takaisin vakuustileiltä korkoineen? 3. Voiko Suomi jatkaa eurossa, vai onko otettava oma valuutta? 4, 5, 6, ... paljon pienempiä kysymyksiä.

     

    Näin "ummikkona" en osaa ymmärtää kuinka tällainen EU-liittovaltio voisi toimia, kun meillä ei ole edes yhteistä kieltä. Maantieteellisesti olemme erittäin pokkeavia toisistamme ja samoin myös kulttuureiltamme. En osaa käsittää kuinka Kreikkalaisista voisi tulla yhtä sisukkaita kuin me Suomalaiset olemme tai kuinka Suomalaisista voisi tulla yhtä korruptuneita italialaisten kanssa? En ainakaan vuoteen 2025 mennessä, vaikka muutamia esimerkkejä sinne korruptiovirkoihin on jo suomesta valittu/päässyt.

     

    Joka tapauksessa itse aihe, joka nousi esille on hyvin mielenkiintoinen ajatellen tulevaa presidentinvaalia. Toivottavasti tämä liittovaltiokysymys nousee esille tulevissa tenteissä niin, ettei kysymyksestä pääse luikertelemaan pois juttelemalla niitä näitä! Edokkaista monella on aijemmin lipsahdellut sitä sun tätä, joten olisi toivottavaa päivittää ehdokkaiden mielipidettä. Erityisesti Sauli Niinistön ja mikäli Paavo Väyrysen kannattajakortit riittävät.

     

    Ehkä on myös paikallaan palauttaa mieliin myös mitä kukakin on aijemmin puhunut ja luvannut. Oheiset linkit ovat ainakin toistaiseksi vielä saatavissa.

     

     

    https://www.suomenuutiset.fi/tulihan-sielta-euroopan-yhdysvallat-muutama...

     

    https://

     

    https://

     

    https://

     

    https://

     

    https://

    0

    0 0

    Kolumni Keskisuomalaisessa 16.12.2017

     

    Euro horjuu - Suomen linja hukassa

    Käsittelimme joulukuun alussa eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) ja pankkiunionin kehittämistä. Asiantuntijat toivat esille vakavia ongelmia ja katsoivat, että EMU:n ja euron pelastaa vain joko yhteisvastuu eli ns. liittovaltio tai kaikkien jäsenmaiden erittäin tiukka markkinakuri. Kolmas vaihtoehto on EMU:n hajoaminen.

    Juha Sipilän hallitus torjuu yhteisvastuun kasvattamisen. Oikein. Liittovaltio olisi tuhoisa ja kallis. Hallitus ajaa markkinakurimallia. Tutkijat katsoivat, että se ei käytännössä toteudu.

    Vaikeassa asemassa olevat euromaat eivät kykene tekemään eivätkä edes halua tehdä niin rajuja uudistuksia, julkisten menojen leikkauksia ja verojen kiristyksiä, että niiden talous korjaantuisi vuosiin. Niiden kilpailukyky ja tuottavuus on heikko ja velkavastuu raskas.

    Kova talouskuri toisi kansan kaduille, synnyttäisi poliittisia kriisejä ja kaataisi hallituksia.

    Osa Italian pankeista on pystyssä Euroopan keskuspankin (EKP) valtavien roskalainaostojen ansiosta. Kun osto-ohjelma, joka pitää korot epäterveellä tasolla, on lähiaikoina lopetettava, korot nousevat asteittain markkinoiden määräämälle terveelle tasolle. Nyt ne ovat alimmillaan 5000 vuoteen!

    Osto ruokkii jatkuvaa velkaantumista. Se tapahtuu Suomen ja eräiden muiden maiden veronmaksajien piikkiin.

    Kun korkotaso nousee, Suomen 107 miljardin euron valtionvelasta koituva korkomeno kasvaa asteittain miljardeilla.

    Kuntasektorin velka on lähes 20 mrd euroa. Kotitalouksien velka on lähes kaksinkertaistunut 15 vuodessa ja kasvu jatkuu. Koron merkittävä nousu laukaisee vaikeudet.

    Suomen Pankin saamiset, jotka liittyvät EKP:n TARGET2-järjestelmään, ovat nyt yli 80 mrd euroa. Rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät pitkäaikaiset saamiset euroalueen pankkilaitoksilta ovat yli 10 mrd euroa. Valtion velkapapereiden osto-ohjelma on kasvanut noin 25 mrd euroon. Monikansallisten laitosten velkapaperien osto-ohjelma on noussut vuodessa noin 3 mrd euroon ja yrityssektorin yli 4 mrd euroon.

    Näiden lisäksi Suomella on Kreikan, Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) riskejä lähes 20 mrd euron arvosta. Suomen riskit ovat suuret ja kasvussa.

    EMU:n perusongelmia ovat jäsenmaiden erilaisuus ja epäsymmetriset syklit sekä moraalikato. Jatkuva eriytyminen näkyy maiden velkaantumisessa.

    ”Käytännössä ilman liittovaltiota toimivat valuutta­unionit ovat aina hajonneet. (..) Seuraavan taantuman iskiessä velkakriisi palaa euroalueelle pahempana kuin koskaan. (..) Suomen tulee tehdä konkreettisia varautumissuunnitelmia nykymuotoisen euroalueen hajoamisen varalta”, totesi VTT Tuomas Malinen Helsingin yliopistosta valiokunnalle. Ongelmia kuvasivat myös tutkija Antti Ronkainen ja professori Antti Suhonen.

    Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan sosialidemokraattien puheenjohtaja, ehkä tuleva ulkoministeri Martin Schulz ajavat liittovaltiota. EU-komission tavoite on saman suuntainen. Nämä katsovat, että ainoa todellinen vaihtoehto pelastaa EMU on keskitetty ja syvään yhteisvastuuseen perustuva Euroopan Yhdysvallat. Schulz totesi, että ne jäsenmaat, jotka eivät tähän suostu, katsotaan automaattisesti eronneeksi unionista. Suomi on ajopuuna.

    Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö tekivät raskaan virheen runnoessaan Suomen EMU:un 20 vuotta sitten. Sipilän hallitus uskoo pankkiunionin ja uuden EVM:n korjaavan virheen. Usko ei riitä. Tarvitaan toimenpiteitä.

    Kansanedustaja Ville Vähämäen (ps.) kanssa valiokunnan lausuntoon (VaVL 5/2017vp) tekemässämme eriävässä mielipiteessä esitimme joukon toimenpiteitä, joita Suomen hallituksen tulisi ajaa EMU:n ja pankkiunionin neuvotteluissa. Tärkeintä on varautua euroalueen hajoamiseen ja siitä Suomelle aiheutuvien vahinkojen ennalta ehkäisemiseen sekä torjua itsenäisyytemme lopullisesti tuhoava liittovaltio.

    Toivotan kaikille isänmaan ystäville rauhaisaa joulua ja menestystä tulevalle vuodelle!

    Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja Keski-Suomesta.

    0

    0 0

    Ranskan presidentti Macron julisti 26.9.2017:

    "Vain Euroopan rakentaminen itsenäiseksi, yhtenäiseksi ja demokraattiseksi takaa tulevaisuutemme"

    Itsenäisyyspäivänämme 6.12.2017 europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen kirjoitti jokaiseen hämeenlinnalaiskotiin jaetussa julkaisussa:

    "Nyt on aika toimi. EU:n ytimeen muodostunut Macron-Merkel akseli antaa hyvät edellytykset EMU:n kehittämiselle. Vahvistuva taloustilanne ja otollinen ilmapiiri luovat mahdollisuuden rohkeampiin päätöksiin. Tässä keskustelussa  myös Suomen on oltava mukana EU:n kehittämisprosessin ytimesssä." Samana päivänä komissio esitti ehdotuksensa EMU:n kehittämiselle.

    Seuraavana päivänä 7.12. Saksan SDP:n puheenjohtala Martin Schulz ilmoitti mihin Pietikäisen mainitsema kehittämisprosessi tähtää ja antoi aikataulun.  Yle raportoi:

    "Schulzin mielestä EU:sta pitäisi tehdä liittovaltio,"Euroopan Yhdysvallat", vuoteen 2025 mennessä. Ne maat, jotka eivät hyväksyisi EU:n perussopimusten muutosta liittovaltioksi, putoaisivat Schulzin mielestä automaattisesti pois unionista"

    Siis: tavoitteena on uusi valtio, historian neljäs Saksan johtama iso valtakunta.

    1. valtakunta: Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta 900 -1806

    2. valtakunta: Saksan keisarikunta 1871-1918

    3. valtakunta: natsi Saksa  1933- 1945

    4. valtakunta: Euroopan Yhdysvallat 2025- ??

     

    Matti Vanhanen väitti 9.12 blogissaan, että Schulzin tavoite ei toteudu. Tämä on hänen hurkas toiveensa. Vanhanen kirjoitti myös: "Pääministeri Sipilä on myös kertonut, että jäsenmaat ovat sopineet uudistavansa unionia käytännön työn kautta ja että perussopimusta ei avata". Pitänee paikkaansa. Uudistukset tarkoittavat kehityksen viemistä niin lähelle Euroopan Yhdysvaltoja kuin nykyiset sopimukset mahdollistavat. Ja sitten kun tulee raja vastaan niin läjäytetään uusi sopimus kasvojen eteen ja sanotaan: ota tai jätä. Schulzin mukaan tämä tapahtuu vuonna 2025. Silloin valtiot, jotka eivat suostu Euroopan Yhdysvaltojen osiksi, heitetään unionista pois. Tämä menettely ei olisi uutta EU:ssa, myös Suomi on ollut mukana asettamassa jäsenmaata pakkovalinnan eteen.

    Euroopan Yhdysvaltojen edellytys on tietenkin oma keskuspankki, oma raha ja oma rahapolitiikka, joista Suomi on jo luopunut. Uuden valtion perustamiseksi EU pyrkii houkuttelemaan kaikkia jäsenmaita euroon. Olen jostain lukenut että EU:n virkamiehet miettivät porkkanarahaa maille, jotka tulisivat euroon. Tämä raha tulisi tietenkin nykyisiltä euromailta. Eli onko esim. Suomi valmis maksamaan Ruotsille, jotta Ruotsi liittyisi euroon ?

    Suomen sulautuminen yhtenäisvaltioon tapahtuu pikkuhiljaa hivuttamalla virkatyönä hallituksen myötävaikutuksella. Pienet askeleet eivät ylitä uutiskynnystä, joten me tavalliset kansalaiset emme edes tiedä kuinka tiivis yhteenliittymä euroalue jo on ja kuinka sitä edelleen tiivistetään kohti päämäärää: Euroopan Yhdysvaltoja.

    Tiivistäminen tapahtuu monella rintamalla. Euroopan Neuvosto päätti 11.12.2017 puolustusyhteistyön vahvistamista pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) vahvistamisesta ja edellytti jäsenmaiden puolustusmäärärahojen korottamista. Tavoitteen on yhteinen armeija. Tämän toteaa myös Suomen puolustusvoimat omalla nettisivustollaan: "Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan pitkän aikavälin tavoite on EU:n yhteinen puolustus". Olemme siis lopettamassa omaa kansallista armeijaamme ja sisällyttämässä sen osaksi  Euroopan Yhdysvaltoja. Eurooppaneuvoston puheenjohtaja Tusk kommentoi 14.11: "PRY-yhteistyö on huono uutinen vihollisillemme".

    Eurohuippukokous kokoontui 15.12.2017 keskustelemaan tulevaisuudesta. Kokouksen jälkeen Juha Sipilä antoi positiivisen arvion ongelmapankkien kunnon kohentumisesta ja näki tulevaisuuden valoisana. Päätökset on tarkoitus tehdä kesäkuussa, jolloin tavoitteena on mm. siirtää 1,4 miljardia suomalaisten veronmaksajien rahaa  ERM:stä uuteen rahastoon, jonka päätökset eivät enää olisi suomalaisista riippuvaisia.

    Euroopan Yhdysvalloilla on vahva kannatus Suomessa, kuten esim. europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen kirjoituksesta ilmenee. Hän kaipaa itsenäisyyspäivän kirjoituksessaan "rohkeita ja kauaskantoisia" ratkaisuja. Jo vuosia sitten Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ilmoitti, että euroalueelle tulee yhteinen valtiovarainministeriö. Eduskunnan syksyn EU-keskustelussa  SDP:n ryhmäpuheenvuorossa vaadittiin euroalueelle yhteistä suhdanteiden tasausmekanismia. Nämä tiet vievät Euroopan Yhdysvaltoihin.

    Matti Vanhanen ei tätä usko, mutta mitä hän ja me teemme kun eteemme lyödään  ota tai jätä-paperi ? Olemme vuoteen 2025 mennessä helposti sitoneet rautaisin sitein rahataloutemme ja sen mukana koko yhteiskuntamme yhteen Euroopan saksalais-ranskalaisen ytimen kanssa.  Vaihtoehtoja ei ehkä enää käytännössä ole vuonna 2025. Meistä tulee kummallinen pohjoinen saareke Euroopan Yhdysvaltojen osana. Katsokaa karttaa !  Euroalueeseen liittymättömät Ruotsi, Norja, Tanska ja Islanti jatkavat omilla valuutoillaan itsenäisinä valtioina. Me emme.

    Paavo Väyrysen presidenttivaalien vaalilause: "Nyt ratkaistaan Suomen tulevaisuus" ei ole turha hokema, vaan totisinta totta. Vaihtoehtoja on vain kaksi ja valinta on syytä tehdä silloin kun se on vielä mahdollista:

            1. matka Euroopan Yhdysvaltojen osaksi

            2. pysyminen itsenäisenä valtiona muiden pohjoismaiden tavoin.

    Jos jälkimmäinen vaihtoehto mielyttää, niin on syytä allekirjoittaa kansalaisaloite:

    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2652

    16.11.2017 Kansalaisaloite perustuslain muuttamisesta siten, että Suomen kansallista suvereeniteettia ratkaisevasti kaventavat kansainväliset velvoitteet on alistettava aina kansanäänestykseen.

     

     

    0

    0 0

     Iltalehti on tarttunut Väyrysen esille nostamaan kysymykseen tänään ja otsikoinut sen”Totta vai tarua: Liittyikö Suomi euroon perustuslain vastaisesti?” IL tarkastelee asiaa kahdelta kulmalta: Ensinnäkin Väyrynen esittää, että euroon liityttiin Niinistön johdolla toiseksi hän väittää, että prosessi oli perustuslain vastainen.

    Lainaus IL:stä: ”Suomen liittymisestä euroalueeseen (EMU:n kolmas vaihe) päätettiin eduskunnassa keväällä 1998 ja päätös tuli voimaan tammikuussa 1999. Päätöksen takana oli Paavo Lipposen (sd) ensimmäinen hallitus, jonka valtiovarainministerinä Niinistö toimi. Kokoomuksen puheenjohtajana ja keskeisenä ministerinä toimineella Niinistöllä voidaan katsoa olleen merkittävä rooli Suomen viemisessä euroon. Tältä osin Väyrysen väite on ainakin hyvin lähellä totuutta.” Tämä IL:n johtopäätös on mielestäni varsin oikea, koska Lipposella on päävastuu ja seuraava vastuunkantaja on silloinen valtionvarainministeri Niinistö.

    Sitten tulee euroon liittymismenettely, josta IL toteaa näin: ”Euroalueeseen liittymisen perustuslaillisuuden arviointi on huomattavasti haastavampaa. Väyrysen väitettä ei voi tuomita kategorisesti epätodeksi, mutta vielä vähemmän sen voi todeta olevan tosi.

    Asiaa koskeva perustuslain kohta tuli voimaan 1.3.1992 ja sen pykälä 72 kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan: ” Suomen rahayksikkö on markka. Lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään.” Tämä asia on täysin yksiselitteinen, koska perustuslakia muutetaan vain perustuslain säätämisjärjestyksessä. Kuten tunnettua Lipposen hallitus ei tuonut edes uutta lakiehdotusta, vaan suoritti asian pääministerin ilmoitusmenettelyllä eduskunnalle 17.4.1998. Eduskunta antoi luottamuslauseäänestyksessä hallituksen jatkolle äänet 135-61.

    IL on pyytänyt lausunnon asiasta Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen professori Pauli Rautiaiselta, joka sanoo, ”että Väyrysen väitteestä on mahdoton sanoa, onko se totta vai tarua. Väyrynen tekee taitavan retorisen siirron. Ikään kuin perustuslaki olisi ilman tulkinnanvaraa kyllä tai ei -kysymys”.

    IL on saanut mielipiteen myös Turun yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Janne Salmiselta, jonka mukaan perustuslakia ei rikottu euroon liittymisen yhteydessä: ”Perustuslakivaliokunta on kuitenkin se, joka nämä päätökset tekee. Eduskunta on seurannut perustuslakivaliokunnan kantaa.”

    Lopputuloksen IL:n johtopäätös on: ”Kaiken kaikkiaan Väyrysen väite on kuitenkin niin hataralla pohjalla, että se on paljon lähempänä tarua kuin totta”.

    Ensimmäinen johtopäätökseni asiasta on jälleen kerran, että Suomi on klubi, jossa on vallalla vain yksi ”totuus”, joka muuttuu sen mukaan, ketkä ovat vallan kahvassa. Toinen johtopäätös on se, että Suomen oikeuslaitoksessa näkyy tämä sama asenne ja toiminta, josta kansa onkin vetänyt johtopäätöksen ”Laki on niin kuin se luetaan”. Kolmas johtopäätös on yleisesti tiedossa, että perustuslakivaliokunta on lähes vitsi, koska se on hallituksen enemmistön hallinnassa. Tämä on johtanut siihen, että Suomessa perustuslain muutos voi tarvittaessa tapahtua eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Neljäs johtopäätös on myös hyvin tiedossa, että enemmistöhallituksen aikana eduskunta äänestää hallituksen kannan mukaan.

    Perustuslaissa ei voi olla yksiselitteisempää kohtaa kuin tämä, että ”Suomen rahayksikkö on markka” perustuslain 1.3.1992 mukaan. Asia ei muutu siitä miksikään, jos sen on aikanaan hyväksynyt Lipposen hallituksen ministerit, oikeuskansleri ja kansanedustajat. Eikä asia muutu toiseksi, että euro-päätöksen matkan varrelta vedottaisiin EU-liittymispäätökseen tai EMU-päätökseen. Perustuslaki on perustuslaki ja sitä muutetaan vain sen säätämisjärjestyksessä.

    Vielä poliittinen peräkaneetti Risto Suvannon blogista lainattuna (Niinistö 31.5.2014 Ylen ykkösaamussa Iltalehden mukaan): "Ei siinä pöydässä, jossa me euroa teimme, kukaan olisi uskonut, mihin euro päätyy. Tämä on toisenlainen euro. Jos se olisi ollut tiedossa, sellaista euroa ei olisi siinä pöydässä syntynyt". Suomi on kärsinyt kymmenien ja jopa satojen miljardien tappiot euro-päätöksen myötä ja sitä laskua maksetaan yhä.

    Jokainen äänestäjä tekee omat ratkaisunsa ja tekee ne omalta arvopohjaltaan. Jos nämä euro-päätökseen liittyvät menettelyt edustavat mielestäsi oikeita ja kannatettavia arvoja, niin silloin Niinistö on näiden arvojen ehdottomasti paras presidenttiehdokas.

    0

    0 0

    Loppuvuodesta on vietetty suuria Suomi 100 -juhlia. Itsenäisyyttä on kuitenkin nykyään vähän vaikea juhlia ”täysillä” johtuen siitä yksinkertaisesta syystä, että maamme itsenäisyydestä suuri osa on annettu pois. Taisteluitta ja vääryydellä. Presidenttiehdokas Niinistöllä on ollut tähän merkittävä vaikutus.

    Onko suomalaisten tahdon tai edun mukaista, että Suomi on EU:n ja euron jäsen tai että luovutamme auliisti maamme Nato-joukkojen käyttöön?

    Virallisesti näihin vastataan kyllä, mutta silloin unohdetaan luvattoman monta asiaa. EU-jäsenyytemme toteutui lähinnä kahdesta syystä: etujärjestöjen ja poliittisten tahojen ennen näkemättömän voimakkaan lobbauksen takia sekä valehtelemalla kansalle, kansanedustajista lähtien, että EU-jäsenyys ei tarkoittaisi automaattisesti euroon liittymistä. Jos EU- ja eurotiedotus olisi ollut asiallista ja faktoihin perustuvaa, Suomi ei koskaan olisi liittynyt EU:hun eikä euroon. Tiedettiin, että suomalaiset eivät olleet valmiita luopumaan omasta rahasta, joten asiat piti suunnitella kierosti.

    Kaikki oli alkanut jo vuonna 1985, jolloin valtio lopetti rahoituksen hankkimisen Suomen pankilta. Jo tuolloin siis alkoi valmistautuminen EU:hun, jonka säädökset kieltävät jäsenmaiden keskuspankkeja rahoittamasta valtioita. Muutoinkin maa piti saattaa EU-kuntoon. Sen takia niin monet tavalliset ihmiset joutuivat kärsimään 90-luvun alun laman seuraukset nahoissaan. Pankit piti pelastaa, joten kansalaisten omaisuus jouti realisoitavaksi. Vahvan markan politiikka sinetöi tuhon.

    Pääarkkitehtina hääri presidentti Mauno Koivisto, jota voidaan pitää merkittävimpänä syyllisenä laman syvenemiseen, ennätyssuuriin korkoihin, kansalaisten omaisuuden arvon romahtamiseen ja näitä seuranneisiin henkilökohtaisiin tragedioihin. Koivisto aloitti ja vei loppuun valmistelut Suomen EU-jäsenyydestä apunaan suurimmat hallituspuolueet kokoomus, keskusta ja SDP. Pääministeri Esko Aho vei EU-jäsenyyden poliittisesti maaliin, mutta unohtaa ei sovi, että mukana toimi koko joukko tunnettuja politiikan ja talouden vaikuttajia.

    Kansalaisten harhaan johtaminen oli koko EU/europrosessin avainasia. Kun EU-jäsenyys runnottiin propagandalla ja lobbauksella läpi, varmistettiin samalla päätöksellä Suomen eurojäsenyys, vaikka kansalle uskoteltiin jotain ihan muuta. Puhuttiin Suomen EMU-varaumasta, millä tarkoitettiin, että Suomi voisi myöhemmin päättää euroon liittymisestä erillisen lakialoitteen pohjalta. Suomen EMU-varauma oli täyttä valhetta ja tietoista harhaan johtamista. Lakialoitetta ei koskaan tullut, koska Suomen lainsäädännössä ei alkujaankaan ollut mitään, mikä olisi ollut ristiriidassa euroon liittymisen kanssa, toisin kuin esim. Ruotsilla. Suomessa saatiin vain hallituksen ilmoitus asiasta. Eduskunnassa päätös euroon liittymisestä tehtiin yksinkertaisella enemmistöllä, vaikka markan hävittämiseen perustuslaista olisi vaadittu 5/6 enemmistö.

    Eduskunnan toimien perustuslainmukaisuudesta päättää eduskunnan jäsenistä muodostettava perustuslakivaliokunta. Tämä lähtökohta ei anna syytä liikoihin odotuksiin perustuslaillisuuden toteutumiselle. Sekin on muistettava, että 1990-luvun puolivälissä perustuslakivaliokuntaa johti Sauli Niinistö.

    Kansanäänestystä ei haluttu euron kohdalla edes harkita, koska vastaus ei olisi miellyttänyt poliitikkoja. Sekä Ruotsi että Tanska äänestivät eurojäsenyydestä, ja molemmissa maissa jäsenyys estettiin kansan valistuneilla äänillä. Päätökset ovat osoittautuneet näille maille todella arvokkaiksi. Suomen EU/euroharhautuksen ja -päätökset veivät Koiviston lisäksi läpi pääministerit Esko Aho ja Paavo Lipponen sekä valtiovarainministerit Iiro Viinanen ja Sauli Niinistö. Presidentti Martti Ahtisaarikin laittoi koko arvovaltansa peliin euron puolesta. Valitettavasti.

    Kolmas lenkki Suomen itsenäisyyden alasajossa on Nato, jonka kanssa Suomi teki ns. isäntämaasopimuksen v. 2014 presidentti Niinistön ja ulkopoliittisen ministerivaliokunnan päätöksellä. Sopimuksen allekirjoitti puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Sopimuksen sisältöä pääsivät tutkimaan ensin vain englannin kieltä taitavat, kunnes Itsenäisyyspuolue suomensi sopimuksen. Sittemmin sen on kääntänyt myös ulkoministeriö. Sopimuksesta tai sen sisällöstä ei käyty minkäänlaista kansalaiskeskustelua, vaan kaikki yritettiin hoitaa huomaamattomasti ja vähin äänin. Tätäkään sopimusta suomalaiset eivät olisi hyväksyneet, mutta heiltä ei kysytty. Vastuu sopimuksesta on ennen kaikkea presidentti Niinistöllä ja silloisella pääministerillä, Alexander Stubbilla. Sopimus sitoo Suomen valtiota niin sodassa kuin rauhassa, mutta Suomelle se ei tuo minkäänlaista suojaa.

    Presidentti Niinistö ei ole julkisesti ilmoittanut Nato-kantaansa, vaikka hänen kannastaan tuskin on mitään epäilystä. Hän on Suomen Nato-jäsenyyden takuumies, aivan kuten oli EU:n ja euronkin suhteen, ja ehkä yksittäisistä henkilöistä merkittävin Suomen alemmuustilan, talousongelmien ja työttömyyden aiheuttaja. Siksi on täysin käsittämätöntä, että kyseinen henkilö johtaa presidenttigallupeja ylivoimaisesti. Tai ylipäätään on voitu valita tasavallan presidentiksi.

    Tilanne Suomessa v. 2017 on siis sellainen, että lainsäädännöstämme n. 80 % tulee Euroopan Unionista, jossa Suomen mahdollisuudet vaikuttaa säädettäviin lakeihin ovat n. 2 %. Rahayksikkömme on surkeasti epäonnistunut euro, jonka kanssa ei ole minkäänlaista liikkumavaraa toisin kuin sivistyneemmillä Pohjoismailla, Ruotsilla ja Tanskalla, jotka ovat pitäneet kiinni omasta valuutastaan. Euron käytöstä johtuen Suomi on noussut taantumasta viimeisenä ja vajoaa ensimmäisenä. Kaiken lisäksi jatkuvia hyökkäyssotia käyvä Nato voi tulla milloin tahansa Suomen kamaralle, aluevesille ja ilmatilaan harjoittelemaan tai tarpeen vaatiessa myös sotatoimiin. Ja Suomenhan on annettava, kun kerran on vihitty. Kuinka paljon tässä enää on todellista itsenäisyyttä jäljellä? Miettikäämme sitä presidentinvaalien yhteydessä.

     

    Henri Aitakari

    puheenjohtaja
    Itsenäisyyspuolue

    0

    0 0
  • 12/24/17--01:10: Epätahdissa Eurooppaan
  •  

    Epätahdissa Eurooppaan (ja rauhallista joulua)

     

    On ehkä ihan ymmärrettävää, että käymme hyvin suomalaista Eurooppa-keskustelua. Ehkä tällainen keskustelu on myöskin meidän velvollisuutemme. Välillä aikaperspektiivi kuitenkin vääristyy siinä määrin, että joudumme hakoteille. Näin käy varsinkin nyt turvallisuuspoliittisessa keskustelussamme.

    Vielä 1980-luvun lopulla tärkein kauppakumppanimme oli Neuvostoliitto. Sitten neuvostotalous romahti ja ns. clearing-kauppa lopetettiin. Clearing oli antanut meille edullisen tien Neuvostoliiton markkinoille, kun öljyn tuontikustannukset oli vaihdettavissa itänaapurille meneviin vientituotteisiin. Kääntöpuolena tässä kaupassa oli, että vientituotteemme eivät joutuneet kilpailemaan maailmanmarkkinoiden laatuvaatimuksilla. Jouduimme siis aika puille paljaille, kun neuvostokaupan vetoapu loppui kuin seinään 1990.

    Heinäkuun 1. päivänä 1991 Ruotsi jätti Europan unionille jäsenanomuksensa. Seuraavassa kuussa moskovalainen toimitsijajuntta yritti kaapata vallan päästäksensä eroon Mihail Gorbatšovista. Marraskuussa Suomen markka devalvoitiin 12 prosentilla ja seuraavan vuoden syyskuussa markka jätettiin kellumaan suhteessa muiden kauppakumppaneiden valuuttoihin. Markka ei kellunut erityisen hyvin, pikemminkin vajosi kuin kivi. Suomalainen työ menetti runsaassa vuodessa kolmanneksen ulkomaisesta arvostaan.

    Kaikki tämä johtui siitä, että Suomi joutui maailmansodan loputtua osaksi Neuvostoliiton etupiiriä. Tästä näkökulmasta katsottuna on varsin ymmärrettävää, että Suomi joutui ottamaan devalvaatiovauhtia astuessaan Eurooppaan. Tämä määräsi myös suomalaisten näkökulmaa murrokseen. Länsieurooppalaiset poliittiset johtajat keskustelivat samaan aikaan ihan muista aiheista.

    1980-luvulla keskimatkan ohjukset olivat aseidenriisuntakeskusteluissa keskeisessä asemassa ja tulokset näyttivät aika olemattomilta, kunnes yhtäkkiä NKP:n vanha kaarti poistui hautajaissaattueessa dramaattisen lyhyessä ajassa. Tilalle nousi Mihail Gorbatšovin johtama perestroika-vuosikerta. Tässä vaiheessa Ranskan presidentti Francois Mitterand aavisti, että Saksan jälleen yhdistyminen oli nousemassa ajankohtaiseksi ja että yhtenäinen Saksa voisi muodostua vakavaksi eurooppalaiseksi turvallisuusongelmaksi, ellei maata pystytä sitomaan vahvoihin yhteiseurooppalaisiin rakenteisiin.

    Berliinin muurin kaaduttua marraskuussa 1989 tämä näytti jo sangen väistämättömältä, varsinkin kun Saksan liittokansleri Helmut Kohl ajoi yhdistymistä hyvin aktiivisesti.

    Kaikki EU:n puitteissa käydyt keskustelut ja päätökset koskivat tavalla tai toisella yhdistetyn Saksan sitouttamisesta rakenteisiin, jotka tulevaisuudessa estäisivät maata kulkeutumasta omin päin ja piittaamatta muista Euroopan maista. Päätöksillä oli siis sekä turvallisuuspoliittinen että talouspoliittinen ulottuvuutensa. Tärkeintä oli päästä eroon Saksan taloudellista ylivoimaa kehittävästä D-markasta, korvata se yhteisellä valuutalla ja sitoa muita EU-maita kestävään budjettipolitiikkaan.

    Tässä vaiheessa Suomi astui sisään eurooppalaiseen huoneeseen. Ehkä vähän sokeana Euroopalle välttämättömille ratkaisuille.

     

    Nils Torvalds

     

     

    0

    0 0

    Hallituksen läpirunnoma työttömyysturvan aktiivimalli on saanut aikaan laajaa vastustusta, ja itsekin allekirjoittanen mallin kumoamista ajavan kansalaisaloitteen. Kun vain muistaisimme työttömyyden syytkin äänestäessämme. Kuvailen tähän karkeasti omaa näkemystäni työttömyys- ja talouspolitiikasta, kun en näin uuden vuoden aikana hauskempaakaan tekemistä keksi.

    Työttömyyttä voidaan karkeasti jakaa kahteen eri lajiin. On kitkatyöttömyyttä eli työttömyyttä, joka koostuu pitkälti ”töiden välillä” olevista ihmisistä. Eli työttömät, jotka ovat juuri jääneet työtä vaille, eivätkä oitis vastaa työmarkkinoiden kysyntää. Joskus on kitkatyöttömyyden tasoksi arvioitu 4 prosenttia työvoimasta, eli neljän prosentin työttömyystilannetta on kutsuttu täystyöllisyydeksi. Kitkatyöttömyys on siis ns. ”luonnollista työttömyyttä”, jolta ei voida välttyä.

    Se työttömyys, jota vastaan voi käytännössä taistella, on suhdannetyöttömyys. Suhdannetyöttömyydellä tarkoitetaan talouden ylä- ja alamäistä johtuvaa työttömyyttä, joka voi muuttua rakenteelliseksi työttömyydeksi, kuten Suomessa on hyvää vauhtia käymässä. Suhdannetyöttömiä ovat lakkautetun paperitehtaan entiset työntekijät, ja heitä ovat myös ne, jotka kävivät ammattikoulun viimeistä vuottaan prosessipuolella, kun tuo mainittu tehdas suljettiin ja siirrettiin johonkin ambomaahan.

     

    Tarjontaperusteinen hallituksen talousmalli

    Nykyhallitus lähtee aktiivimalleineen ja kikyineen täysin virheellisestä ja valheellisesta olettamasta, joka selviää, kun tarkastelemme näitä kahta päätöstä. Kikyllä pyrittiin alentamaan työllistämisen hintaa, ikään kuin firmat työllistäisivät ketään vain siksi, että siihen on varaa. Työllistämisenhän voi perustellusti arvata perustuvan työvoiman tarpeeseen, eikä niinkään silkkaan työllistämishaluun. Aktiivimalli taas rankaisee työtöntä siitä, että hän ei ole saanut töitä tai mennyt työkkärin kursseille. Aktiivimalli siis lähtee ajatkuksesta, jonka mukaan työttömät ovat vain laiskoja, menisivät töihin. Toisin sanoen tällä mallilla pyritään lisäämään työvoiman tarjontaa.

    Kaikki hallituksen toimet ovat tarjontaperusteiseen talousajatteluun perustuvaa politiikkaa. Ensin luodaan tarjontaa, jota vastaan pitäisi sitten syntyä kysyntä. Mutta näinhän homma ei toimi. Esimerkiksi työttömien ”aktivoiminen” ei luo yhtään uutta työpaikkaa, joita  esimerkiksi MOL-sivustolla nyt oli muuten noin 16 000, kun työttömiä maassa on virallistenkin lukujen mukaan noin 200 000. Suomea ei siis vaivaa työvoiman alhainen tarjonta, vaan työvoiman kysynnän puute. Itse uskon omassa talousajattelussani kysyntäperusteiseen talouteen.

    Työttömyyttä vastaan voidaan taistella kahdella tavalla: niitä ovat tässä karkeasti työttömyyden hoito, eli jo työttömäksi jääneiden työllistämispalvelut, sekä suhdannepolitiikka, jolla luodaan talouteen lisää työtä ja toimeentuloa. Käytän tässä kirjoituksessa näitä termejä vain jäsentääkseni asiaa itselleni ja lukijalle, muitakin jaotteluita voidaan käyttää.

     

    Työttömyyden hoito

    Työttömyyden hoidossa Suomi on lähtenyt jo 1990-luvulla linjalle, jossa sosiaalituen tavoitteeksi on otettu työllistäminen. Eli ihmistä on alettu rankaista työttömyydestä, ja sosiaalituella pyritään ohjaamaan työtöntä kohti työmarkkinoita. Ajatus ei ole sinänsä väärä, sillä onhan todella niitäkin, jotka eivät töihin yksinkertaisesti tahdo. Mutta kun työttömien kurittamisesta, ilmaisista työnäytteistä ja ”aktivoimisesta” tehdään ainoa työllisyystoimi, johtaa työttömien kurittaminen yhdessä huonon suhdannepolitiikan kanssa ainoastaan köyhyyteen ja sosiaalisiin ongelmiin.

    Työttömyyden hoitoon tulee ottaa jälleen linjaksi työllistäminen pelkän työnhakuun patistelun sijaan. Mallia tulisi ottaa 1980-luvulta. Pitkäaikaistyöttömyys tulisi katkaista tarvittaessa vaikka palkkatuella yrityksiin tai työllistämällä työtön kunnan tai valtion suoraan työsuhteeseen. Tätä mallia ajoi aikanaan SMP ja sai sen läpikin, joskin hallituskumppanien Kokoomuksen ja SDP:n runtelemana. Tämän ns. Lex Leppäsen käyttö lopetettiin 1990-luvun laman aikana vedoten sen kalleuteen. Mutta maailma on täynnä valintoja – vedän hihasta, että Suomi käytti pankkitukiin ja sosiaaliturvaan vähintäänkin vaihtoehtoisten työllistämiskulujen verran rahaa.

    Sosiaaliturvan puolella tulee siirtyä malliin, jossa tukien hakemisesta ei tule itsessään työtä, ja joka ei luo paljon puhuttua ”kannustinloukkua” eli tilannetta, jossa työtä vastaanottamalla menettää rahaa. Samalla on tukiviidakkoa yksinkertaistettava ankarasti. Olen jo jonkin aikaa sitten kääntynyt varovaiseksi perustulon kannattajaksi. Varovaiseksi siksi, että perustulo luultavasti toteutettaisiin väärin. Helsinkiin väestöä keskittävät puolueet jättäisivät eloon Helsingissä asuntoja omistavia hellivät asumistuet, mikä tuhoaisi koko perustulon idean. Pelkistetty perustulomalli voisi kuitenkin olla työllisyyden kannalta ihanteellinen.

     

    Suhdannepolitiikka uusiksi

    Suhdannepolitiikka on Suomessa vielä pahemmin rikki. Suomessa palvotaan sijoittajaa ja rahamarkkinoita reaalitalouden kustannuksella. Kaikessa toiminnassa, myös kikyssä, on loppujen lopuksi takana ajatus sijoittajien miellyttämisestä. Suomi kilpailee pienillä rahkeillaan ulkomaisesta pääomasta, vaikka sitä kilpaa Suomi ei voi voittaa. Mikäli Suomeen sijoitetaan, sijoitetaan tänne luonnonvarojen vuoksi, eikä niitä voida mihinkään siirtää. Siksi esimerkiksi verotuksen ja lomakorvausten säätely pörssiporhojen etu silmissä ei Suomea pelasta, vaan sen tekee meidän oma politiikkamme.

    Suomen talous tulee suojata paremmin ulkomaiselta kilpailulta. Ensi sijassa on oman valuutan käyttöönottaminen, joka markan devalvoituessa toisi kotimaisille tuotteille kilpailuedun ja jo olemassaolevaa kysyntää ohjautuisi kotimaisiin tuotteisiin. Samalla on suurempi osa talouden perustoiminnoista suoritettava julkisin toimin – julkisiksi lasken valtion liikelaitokset ja yhtiöt. Infranrakennus, metsätalous ja kaivostoimintakin voitaisiin tehdä julkisomisteisin liikelaitoksin ja yhtiöin kotimaisella työvoimalla. Näin on ennen tehtykin. Kun luonnonvarojen hyödyntämisestä suurempi osa rahavirroista jää kotimaahan, jää meille enemmän varaa julkistalouden rahoittamiseen.

    Verotusta on ohjattava täysin uudella tavalla. Nykyinen verotuksemme on käytännössä tasaverotusta. Arvonlisävero on nyky-Suomessa paljon suurempi verolähde kuin tuloihin perustuvat progressiiviset verot, vaikka ALV on tasavero ja rokottaa suoraan kysyntää ja jopa luo tarpeen suuremmille palkoille. Ja palkkaahan hallituksemme vihaa, eikö totta?

    Arvonlisäverotusta on laskettava, ja verotuksen painopistettä on siirrettävä progressiivisiin ansiotuloveroihin. Pääomatulovero sen sijaan tulisi kokonaan lakkauttaa ja samaistaa takaisin ansiotuloverotukseen, kuten oli aiemmin. Varallisuusvero on aiheellista palauttaa. Verotuksen tulee toimia siten, että työnteko ja opiskelu kannattavat, mutta verokiila ei nakerra kulutusta ja tee pienituloisista käytännössä köyhiä. Kulutuksen voidessa hyvin ja kysynnän suuntautuessa oman valuutan johdosta kotimarkkinoille ei korkea veroprogressio aja ihmisiä ulkomaille – katsokaa vaikka Tanskaa.

    Tässä olivat minun teesini, mikäli olisin päällysmiehenä. Kerralla en tehdä rysäyttäisi kaikkea, vaan vähintään kahden hallituskauden aikana. Kaikkea mikä mieleen tulee, ei voi blogimittaiseen tekstiin kuvatakaan. Mutta euroerolla aloittaisin, sillä muutenhan olen sitä mieltä, että Suomen on erottava eurosta ja EU:sta.

    Akseli Erkkilä

    Kansalaispuolue

    0

    0 0

    Kokoomuksen talousosaaminen on heikkoa.  Tähän päätelmään on helppo yhtyä, kun tietää puolueen idelogian ja käytännön. Sehän on kaiken keskittämistä. Puolue köyhdyttää maaseutua , että kaupunkeja.

    1)  Euro on Suomen avoimelle taloudelle ollut myrkkyä viimeiset 8-10 vuotta. Vaihtotase on ollut vuosikausia negatiivinen ja viennin pieni osuus on köyhdyttänyt Suomea, julkistataloutta. Kun metsäteollisuuden osuus viennistä on yli 20 prosenttia, eikä se euro-oloissa ole päässyt kukoistamaan, eikä elättämään riittävästi maaseutua että pääkaupunkiseutuakaan, niin leikkaus- eli köyhdyttämislinja jatkuu. 

    2) Pääkaupunkiseutu köyhtyy suurilla liikennejärjestelyillä. Länsimetron kustannukset lienevät noin1 miljardin luokkaa, josta puolet tuli valtion yhteisestä kukkarosta ja paikalliselle taholle tulee toinen puoli. Ei ihme , että pääkaupunkiseutujen ihmisiä rasittaa kova rakentaminen. 

    Paavon Väyrysen kirjasta  Suomen linja "Äskettäin myrskyn kaatama puu keskeytti metroliikenteen. Tässä yhteydessä ihmeteltiin, kuinka matkustajien turvallisuus aiotaan taata suunnitteilla olevissa automatisoidussa metrojunissa. Kalliilla automatisoinnilla pyritään lakkauttamaan muutama työpaikka. Vaurailla suurkaupungeilla on rahaa järjettömiin investointeihin, kun valtio niitä vielä tukee."

    " Samaan aikaan koko Pohjois-Suomelle elintärkeä Seinäjokoen ja Oulun välinen rautatien peruskorjausta on totetettu hitaasti ja mitättömin määrärahoin."

    3) Puolue aloitti natottamisen perusteettomalla nato-optiolla Vanhasen hallituksen aikana. Suomen rajoilla on ollut rauhallista EU aikanakin. Se, että puolueelle Venäjä, Venäjä , Venäjä on mörkö perustuu kuvitteluun, joka on nyt sitten johtanut isäntämaasopimukseen.

    0

    0 0

    Paavo Väyrynen esiintyi ensimmäisen kerran presidenttiehdokkaana vuoden 2018 vaaleja ajatellen Sanomatalossa presidenttimessuilla joulukuussa. Hän joutui heti toimittaja Timo Haapalan "grilliin". Haapala muistutti erinäisistä asioista Väyrysen omalta poliittiselta uralta. Se ei Väyryselle sopinut. Hän ilmoitti Hapalalle, että ei halua puhua menneisyydestä, hän haluaa puhua tulevaisuudesta. Eli Väyrynen toi selvästi esiin, ettei hänen poliittista uraansa saa tarkastella muulta pohjalta, kuin hänen omien muistiinpanojensa ja itse valitsemiensa asioiden valossa kehottaen Haapalaa lukemaan koko kirjallisen tuotantonsa läpi.

    Siis Väyrynen haluaa käydä vaalitaistelua puhumalla Suomen tulevaisuudesta? Toistaiseksi Väyrysen vaalitaistelu on rakennettu kokonaan istuvan presidentin, Sauli Niinistön, tekemisiä vastaan hyökkäämiseen 1990 luvulla ja Suomen liittymiseen Euroopan unioniin ja euroon. Siis historiaan! Se siitä tulevaisuuteen katsomisesta! Hän haluaa myös tarkoitushakuisesti unohtaa itse oman osansa Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Alla Olli Ainolan kirjoitus Iltalehdessä asiasta viime vuoden helmikuulta.

    http://www.iltalehti.fi/politiikka/201702122200069275_pi.shtml?_ga=2.109...

    Väyrysen muisti on kovin valikoivaa. Ja häntä itseään ei saa muistuttaa mm. jalasmökistä eikä Neuvostoliitosta suurlähettiläs Vladimirovilta pyytämästään nootista Ahti Karjalaista tukemaan vuoden 1982 presidentinvaalissa.

     

     

     

     

    0

    0 0

     Suomeen on syntynyt vuosien varrella erikoinen poliittinen kulttuuri, jossa ylin poliittinen johto saa rikkoa lakia ja vieläpä perustuslakia joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Tarkastelen tässä blogissa lyhyesti tämän ilmiön syntyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

    1.Sotasyyllisyysoikeudenkäynti

    Ensimmäinen näytös tälle käytännölle luotiin jatkosodan jälkeen, kun Neuvostoliitto antoi ymmärtää, että Suomi oli syyllinen sotaan ja siihen syyllistyneet on saatava vastuuseen. Poliittinen johto junaili eduskunnassa pikavauhtia lain nimeltä ”Laki sotaan syyllisten rankaisemisesta”, jonka eduskunta hyväksyi 11.9.45 ja pääministeri Paasikivi vahvisti päivää myöhemmin. Taannehtiva lakikäytäntö ei ole länsimaisen eikä suomalaisen oikeuskäytännön mukainen. Perustuslakivaliokunta kuitenkin totesi äänin 10-8, että se ei vastusta lakia, jos hallitus katsoo lain välttämättömäksi. Tämä johtopäätös on ratkaiseva myös myöhemmissä tapahtumissa: Jos tilanne niin vaatii.

    2.Koiviston konklaavi

    Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan kuullutkaan sellaista termiä kuin ”Koiviston konklaavi”, koska asiaa koskeva muistio oli salainen 21 vuotta. Lainaan aika suoraan tekstiä tuomarilta ja emeritus professori Jyrki Virolaiselta: ”Koiviston konklaavilla tarkoitetaan presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 pidettyä ja illansuussa klo 19 alkanutta täysin salaista "oikeuspoliittista keskustelutilaisuutta". Presidentti oli kutsunut luokseen korkeimman oikeuden sekä muiden tuomioistuinten jäseniä (11 tuomaria), yliopistojen tiedekuntien radikaaleiksi tunnettuja "oikeusoppineita", virkamiehiä ja presidentinkanslian väkeä, yhteensä noin 30 henkilöä”.

    ”Koiviston konklaavin tarkoitusta ei ole ollut vaikea arvata. Korkein oikeus (KKO) oli noin kuukautta aiemmin antanut ns. ylikorkojuttuja koskevan ennakkopäätöksen (KKO 1992:50), jonka mukaan pankki ei voinut yksipuolisesti nostaa asuntolainan korkoa. Presidentti halusi tilaisuuteen kutsuttujen korkeiden tuomareiden ja oikeusoppineiden vaikuttavan siihen, että tuomioistuinten linja mainituissa ylikorkojutuissa muuttuisi ja pankkeja yleensäkin "ymmärrettäisiin" niittä koskevissa oikeudenkäynneissä jatkossa paremmin.” Näin myös tapahtui, että Korkeimman oikeuden käytäntö muuttui konklaavin kokouksen jälkeen.

    Tasavallan presidentti siis sekaantui tuomioistuinten toimintaan, joka on perustuslain vastaista ja näin toimittiin, koska tilanne niin vaati.  Tämä oikeuslaitoksen muuttunut käytäntö oli yksi osa sitä toimintaa, jolla Suomi ajettiin tietoisesti lamaan ja maksumiehiksi laitettiin ennen kaikkea yrittäjät. Yrittäjille opetettiin käytännössä, että yrittäminen ei kannata. Pankeille siirtyi reaaliomaisuutta noin puoleen hintaan niiden todellisesta arvosta.

    3.Liittyminen EU:hun

    Suomen perustuslakia tulkittiin tilanteen vaatimusten mukaan eduskunnan päätöksessä EU:hun liittymisestä 18.4.1994 kaksikolmasosan äänten enemmistöllä eli supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Suomen perustuslain mukaan eduskunnalla on ylin lainsäätämisvalta. EU-sopimus antaa EU:lle vallan epäsuorasti vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön. Kansalaisille jaettiin joka kotiin lehdykkä nimeltä ”Suomen perustuslaki” vuonna 2000, kun uusi perustuslaki tuli voimaan. Lehdykän mukaan ” Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä”. Mistään ei löydy mainintaa, että mitä sitten tapahtuisi, jos eduskunta ei hyväksyisi EU:lta tulevia lakimuutoksia. Käytännössä Suomen on noudatettava EU:n lainsäädännön vaatimuksia ja arviolta n. 80 % lakimuutoksista tule EU:lta. Suomi – kuten muutkaan EU-valtiot – eivät ole itsenäisiä valtioita. Suomi päätti asiasta perustuslakimme vastaisesti, koska tilanne niin vaati.

    4.Markan muuttaminen euroksi

    Vuoden 1992 perustuslain 72. pykälän mukaan: ” Suomen rahayksikkö on markka. Lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään”. Suomi siirtyi vaiheittain eurovaluuttaan. Lipposen hallitus antoi tiedonannon 17.4.1998 eduskunnalle, että Suomi on liittynyt Emun kolmanteen vaiheeseen eli euro-valuuttaa koskevat EU-lait tulivat peruuttamattomasti voimaan ilman perustuslain säätämisjärjestystä. Hallitus teki näin, koska eduskunta ei olisi hyväksynyt markan hävittämistä perustuslain mukaisessa käsittelyssä. Perustuslaki heitettiin romukoppaan, koska tilanne niin vaati.

    5.Isäntämaasopimus

    Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg allekirjoitti 4.7.2014 Suomen ja Naton välisen isäntämaasopimuksen, jonka luonne on yhteisymmärryspöytäkirja (Memorandum of Understanding eli lyhennettynä MoU). Isäntämaasopimus on laadittu englanniksi ja sen teksti on tallennettu valtion säädostietopankki Finlexiin, koska sen katsotaan olevan Suomea sitova kansainvälinen sopimus.  Sopimuksella ei ole allekirjoittajan asemasta johtuen virallisen valtiosopimuksen luonnetta. Sopimus tehtiin salassa eduskunnalta ja jopa ulkoasiainvaliokunnalta. Sopimus astui Suomen puolelta voimaan heti, koska hallitus ei uskaltanut viedä sitä eduskunnan käsittelyyn eli eduskunta ei ole sitä ratifioinut. Vertailun vuoksi todettakoon, että eduskunta ratifioi YYA-sopimuksen NL:n kanssa 22.4.1948 äänin 156-11. Isäntämaasopimus hoidettiin epävirallisella tavalla, koska tilanne niin vaati.

    6.Median rooli

    Medialla on ratkaiseva rooli, miten kansalaiset ovat tietoisia näistä asioista ja miten niihin yleisesti ottaen suhtaudutaan. Sotasyyllisyysjutussa media on kääntänyt kelkkansa ja todennut, että siinä tehtiin vääryys. Koiviston konklaavista ei kirjoiteta juuri muualla kuin somessa. Hesari masinoi Aatos Erkon johdolla muut johtavat lehdet kirjoittamaan vain myönteisestä EU:sta. Kaikki sen kokeneet muistavat tuon ajan aivopesun EU:n puolesta. Eikä media ole muuttanut tyyliään myöskään Isäntämaasopimuksen tai euron käyttöönotosta, vaan kaikki on mennyt ihan normaalisti.

    Media oppi tämän tavan YYA-sopimuksen aikana mukailla valtiojohtoa kaikessa. Koko Suomen kansa – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta – saatiin mukaan yhteiseen näytelmään. Tästä on syntynyt myös käsite ”Suomi-klubi”, jossa on vain yksi totuus kerrallaan. YYA oli sellainen totuus aikanaan ja joka ei sitä ymmärtänyt oli tyhmä ja oman pesän likaaja eli välttämättömyydestä tehtiin hyve. Sama meno jatkuu edelleen, koska median mukaan EU ja euro ovat Suomen etujen mukaisia, ja joka muuta väittää, ei toimi Suomen etujen mukaan ja on hieman tyhmä.

    Media ei näe ylimmän poliittisen johdon eli presidentin, ministerien tain muun ylimmän poliittisen tai sotilaallisen johdon henkilöissä mitään sellaista yllä mainituissa tapauksissa, joka viittaisi valtiopetokseen tai jopa törkeään valtiopetokseen, johon voi syyllistyä juuri mainitsemani henkilöt.

    Meille on syntynyt pitkän ajan kuluessa poliittinen kulttuuri, jossa ylin valtiojohto saa toimia lakien ja perustuslakien vastaisesti joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Yksi selittävä tekijä on, että Suomessa ei ole riippumatonta perustuslakituomioistuinta. Toinen selittävä tekijä on, että valta Suomessa on hallituksessa olevien puolueiden puheenjohtajilla, koska heidän tahtonsa mukaan kansanedustajat toimivat ja myös perustuslakivaliokunta. Kolmas selittävä tekijä on media, josta on tullut valtiovallan vartioijasta valtiovallan nuoleskelija. Yle on tietenkin oma lukunsa, koska se on eduskunnan ja sitä kautta hallituksen valvonnassa; sieltä tulee vain oikeaa tietoa kuten Tassista aikanaan NL:ssa. 

    0

    0 0

    Italiassa käydään parlamenttivaalit 4.3. ja sen arveltu tulos on painajainen EU:lle ja yhteisvaluutta eurolle. EU:n vinkkelistä katsoen hallituksettomuus on paras mahdollinen realistinen tulos. Gallupien mukaan oikeistoblokki on todennäköisin hallitus, mikäli maahan ylipäätään saadaan muodostettua toimiva enemmistöhallitus. Tähän blokkiin kuuluvat muiden muassa Matteo Salvinin kipparoima Lega Nord sekä Silvio Berlusconin Forza Italia.

    Toiseksi suurimmaksi blokiksi tulisi Viiden tähden liike ja puolueesta tulisi Italian suurin. Sosialidemokraattinen PD:n arvellaan romahtavan. Huono tulos vauhdittaisi Matteo Renzin politiikkouran loppua.

    Berlusconi on aiemminkin ollut EU:n hampaissa. Saksan liittokansleri Angela Merkel junaili Berlusconille "potkut" pääministeritehtävästä. Berlusconi on viimeisin vaaleilla valittu Italian pääministeri. Maassa on ollut lukuisia teknokraattipääministereitä tuon jälkeen.

    Niin Lega Nord kuin Forza Italia ovat kuopanneet mahtipontiset Italian euroeropuheet. Tämän luulisi olevan federalisteille mieluisaa kuultavaa, mutta Italian euroeroa ei ole pakko toteuttaa poliittisella päätöksellä. Sama lopputulos on saavutettavissa paljon kätevämmällä keinolla: talouspolitiikalla.

     

    Oikeistoblokin talousohjelma on hyytävää luettavaa

    Italian valtion velka on mykistävät 2 300 miljardia euroa. Se on noin 130 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Niin sanotun talouskurisäännön mukaan yli 60 prosentin velkaisuuslukemista pitäisi kulkea kohti ylijäämäisiä budjetteja, jotta velkaisuusaste saadaan laskemaan.

    Missään nimessä budjettialijäämä ei saisi ylittää kolmea prosenttia, mutta Italian tapauksessa budjetin pitäisi olla paljon maltillisempi.

    Tässä kohtaa on tietysti hyvä esitellä oikeistoblokin talousohjelma. Se käsittää muun muassa noin 200 miljardin euron lisävelanoton. Luit aivan oikein.

    Tämä muodollinen velkaantuminen tekisi rutkasti yli 10 prosentin budjettialijäämän.

    Mutta miten tällainen temppu tehdään?

     

    Ajatus rinnakkaisvaluutasta

    Vaikka euro on Italian hyväksymä valuutta, sen ei tarvitse olla Italian ainoa kelpuuttama valuutta. Rinnakkainen valuutta on täysin mahdollinen.

    Oikeistoblokin ideana on laskea liikkeelle valtion hyväksymiä omia velkakirjoja, joita voisi käyttää verojen maksuun tai valtio-omisteisten yritysten tuotteiden ostoon.

    Italian keskuspankilla ei ole oikeutta takoa euroja maksuliikenteeseen omin päin. Sen sijaan rinnakaisvaluutalla voidaan kiertää tehokkaasti Euroopan keskuspankin (EKP) kontrolli. Rinnakkaisvaluutan käyttäminen mahdollistaa myös velkaantumissääntöjen kierron.

    Myös Kreikan ex-valtiovarainministeri Gianis Varoufakis hahmotteli vastaavanlaista ajatusta, mutta se pysäytettiin viime hetkellä.

    Kreikan kokoista valtiota oli mahdollista uhkailla, mutta Italia on talousmielessä niin suuri maa, ettei EU oikein kykene estämäänkään oikeistoblokin suunnitelmia.

     

    Ennennäkemättömän eurokriisin siemenet

    Oikeistoblokin talousohjelma romuttaisi mitä ilmeisimmin yhteisvaluutan. Italian keskuspankin noin 450 miljardin vastuut EKP:lle (sen kuuluisan TARGET2-järjestelmän kautta, missä ei ole kuulemma mitään hätää) voitaisiin maksaa Italian uudella liiralla sen jälkeen, kun Italia käytännössä rymistelee ulos eurosta.

    Tällainen EKP:n vaje tulisi siis kattaa, ja arvannet jo varmaan tässä vaiheessa, että suomalaisetkin joudutaan valjastamaan tämän tappiokasan korvaamiseen.

    Suuruusluokkaa voi hieman hahmotella sitä kautta, että EVM:n varat jouduttaisiin käyttämään viimeistä senttiä myöden, eikä Italia osallistuisi enää EVM:n pääomittamiseen. Tällöin muiden jäsenmaiden osuus kasvaa hieman, eli suomalaiset (lue: federalisti-intoilijat) saavat laskulleen mittaa reippaasti yli kymmenen miljardia euroa.

    Todennäköisesti muutama muukin maa kaatuisi ulos eurosta tällä pääomituksella ja suomalaisten lasku kasvaisi siten entisestään.

    Mutta mitäpä suomalaiset eivät olisi valmiita tekemään rakkaan yhteisvaluuttansa säilyttämisen eteen? Muutamssa kymmenessä vuodessa tämä saataisiin kuitattua, jos luopuisimme työttömyysetuuksista, toimeentulotuesta ja muista STM:n kuluista.

    Eläkejärjestelmä olisi vaarassa niin ikään kaatua.

    Kyllä meidän kelpaa fantsutella.


    Korjattu 19.1. klo 17: Italian parlamenttivaalit pidetään 4.3. eikä 3.4.

    0

    0 0

    Presidentinvaalien lähtökohta on se, että Sauli Niinistön linjoilla tärkeissä EU- ja euroasioissa ovat kaikki muut ehdokkaat paitsi Paavo Väyrynen ja Laura Huhtasaari. Seuraavassa hiukan perusteita omalle valinnalleni.

    Tapasin presidentinvaalikampanjansa Laitilaan asti ulottaneen Väyrysen perjantaina. Yleisötilaisuuden pääteemat olivat itsenäisyyden ja päätösvallan palauttaminen Suomeen ylikansalliselta ja kankealta EU:lta, liittovaltiokehityksen vastustaminen, kiireellinen eroaminen euroalueesta, Nato-jäsenyyden torjuminen, YK:n aseman vahvistaminen sekä globalisaation virheiden korjaaminen.

    Nämä Väyrysen teemat muodostavat myös Itsenäisyyspuolueen ohjelmien tärkeimmän sisällön. Monet Itsenäisyyspuolueen aktiivit tukevatkin Väyrystä eivätkä Laura Huhtasaarta. Tähän on syynsä, vaikka IPU ei puolueena olekaan asettunut virallisesti kenenkään ehdokkaan taakse. Huhtasaari ja muut Perussuomalaisten johtohahmot kannattavat Suomelle turmiollista Nato-jäsenyyttä, tai eivät ainakaan ole ilmoittaneet vastustavansa sitä. Ylen tuoreen kyselyn mukaan vain 19 % suomalaisista on samaa mieltä kuin Perussuomalaisten johto. Loput 81 % tuntuvat ymmärtävän Nato-jäsenyyden haitat ja vaarat. Naton lisäksi törmäyskurssille perussuomalaisten kanssa joutuu myös maahanmuuttokysymyksessä.

    Paavo Väyrysen suhtautuminen maahanmuuttopolitiikkaan on käytännönläheistä ja inhimillistä. Hän myönsi viimeksi perjantain tilaisuudessa, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa, vain toteutus on ollut heikko. Ja niinhän se on ollut, kritiikki on täysin aiheellista. Vaikka Paavo kuntavaalien aikaan "heilasteli" myös rasististen tahojen kanssa, se on pakko jättää nyt taakse ja todeta, ettei Paavon oma suhtautuminen ainakaan rasistista ole. Itsenäisyyspuolue otti jo Antti Pesosen aikana tiukan rasisminvastaisen linjan, joten maahanmuuttokysymys on ipulaisille tärkeä myös presidentinvaaleissa. Laura Huhtasaaresta taas näkee kilometrin päähän, että hän on liian fanaattinen maahanmuuton vastustuksessaan. Hän puhuu aiheesta silmät kiiluen ja näkee punaista, jos joku mainitsee sanan islam.

    Yhteiskunnan toiminnan kannalta ratkaisevaa ei kuitenkaan ole maahanmuutto, vaan globalisaation (myös EU:n ja euron) myötä hävinneet työpaikat, työssäkäyvien köyhien kasvava määrä, päätäntävallan luovuttaminen ylikansalliselle EU:lle, valtion velkaantuminen liikepankeille sekä tästä johtuva valtion ja kuntien toimintaedellytysten heikentyminen ja jatkuvat leikkaukset. Omaa rahaa ei ole, eikä valtio saa rahaa hallinnoida. Valta on annettu liikepankeille. Tämä kaikki on myös ollut bensaa rasistisen äärioikeiston liekkeihin. Ongelmat omassa toimeentulossa synnyttävät sosiaalisia ongelmia. Länsimaissa on siirrytty ns. yhden elättäjän mallista kahden elättäjän malliin, eikä sekään aina tahdo riittää, vaan työssäkäyvät joutuvat usein hakemaan tukea asumiseen tai jopa toimeentulotukea. Erityisesti palvelualojen työt ovat huonosti palkattuja.

    Väyrynen vertasi nykyhetkeä 1930-lukuun ja Svinhufvudin johtamaan Suomeen. Tuolloin oikeistovalta lopulta pysäytettiin Maalaisliiton ja SDP:n yhteistyöllä, ja Kyösti Kallio valittiin presidentiksi. Siitä alkoi pitkä punamultayhteistyö. Ilman sitä olisi hyvinvointivaltio jäänyt syntymättä. Ja vaarassa se on nytkin, jos oikeistovalta jatkuu.

    Presidenttiehdokas Sauli Niinistö kiertelee ja kaartelee Nato-jäsenyydestä kysyttäessä, mikä johtuu vain siitä, että hän haluaa Suomen Naton jäseneksi, mutta ei voi sitä suoraan tässä kohtaa myöntää, kun on (toistaiseksi hyvä) mahdollisuus tulla valituksi toiselle kuusivuotiskaudelle. Niinistön johdolla Suomi kuitenkin solmi Naton kanssa isäntämaasopimuksen v. 2014, minkä jälkeen amerikkalaiset ovat ahkerasti harjoitelleet Suomessa niin maassa, merellä kuin ilmassa.

    Niinistö allekirjoitti ennen vuodenvaihdetta työttömien aktiivimallin, ja heti sen jälkeen hän ilmoitti kannattavansa sitä, jos turvataan se, että jokaisella on mahdollisuus täyttää aktiivivelvoitteet. Todellisuudessa hän ei asettanut mallille mitään ehtoja allekirjoittaessaan lain.

    Ikävintä ja vakavinta Niinistön suhteen on kuitenkin se, millä tavalla hän on ollut mukana ajamassa Suomen niin EU:hun kuin euroon. Suomessa toteutettiin 1990-luvulla ennen näkemätön kansalaisten kaksoisharhautus. Ensin ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa ennen EU-jäsenyyttä sanottiin, ettei EU-jäsenyys voi vielä merkitä sitoutumista talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen (euron käyttöönottoon). Kolme vuotta myöhemmin Lipponen ja Niinistö taas totesivat, että euroon liittymisestä päätettiin samalla, kun liityttiin EU:hun, vaikka näin nimenomaan ei ollut päätetty. Eurosta ei järjestetty Suomessa kansanäänestystä. Ruotsissa ja Tanskassa järjestettiin, ja molemmat maat päättivät jäädä euroalueen ulkopuolelle. Niin olisi Suomikin päättänyt, jos kansalta olisi kysytty.

    Joten, äänestän Paavo Väyrystä demokratian, paikallisen päätäntävallan, oman rahan, itsenäisyyden, puolueettomuuden, aidon kansainvälisen yhteistyön ja osittain myös maahanmuuttopolitiikan takia. Toivon, että nämä vaalit avaavat monien silmät näkemään nykyisen presidentin toimien kyseenalaisuuden. Meillä on mahdollisuus äänestää maallemme uusi suunta ja parempi tulevaisuus. Käyttäkää äänioikeuttanne, sillä siinä on voima, jota vastaan ei lopulta pärjää suurellakaan rahalla!

    Henri Aitakari

    puheenjohtaja

    Itsenäisyyspuolue

    0

    0 0
  • 01/23/18--21:31: Euro on rikkaiden markka
  • Yhteisvaluutta , ei kansallinen euro on rikkaiden markka. Näin voidaan sanoa, kun on puhuttu eurokuntoon saattamisesta. Näin voidaan sanoa, kun puhutaan leikkaustarpeesta. Näin voidaan sanoa, kun puhutaan tulevaisuudesta.

    Oma kansallinen kelluva valuutta tarjoa paremmin :

    - nuorille työtä ja tulevaisuutta

    - leikkaustarpeen poistumista sosiaaliturvasta

    - parempaa kansainvälistä kilpailukykyä

    - investointeja Suomeen

    On tärkeää, että vuotava Suomilaiva saadaan kuntoon.

    0

older | 1 | (Page 2)